Eilinen meni tepastellessa Saarijärven rompepäivillä, väkeä oli kuin pipoa ja ilmakin suosi, eli ei ollut liian kuuma.
Tavaraa oli tarjolla laidasta laitaan ja mielessäni oli etsiä lehmän kello vastaisen varalle, mutta ei sitä sitten löytynyt. Lampaan kelloa olis ollut ja hevosen aisakelloa, mutta en minä nyt niistä jaksanut innostua. Mutta löysin minä sentään jotain, josta kyllä maksoin periaatteitani vastaan ihan liikaa, nimittäin Arabian tehtaan Kehrä-sarjan emalipannun! Itselläni oli pienenä saman sarjan muki, joka ihan erikseen haettiin Vaasan Sokokselta sen varjolla, että jättäisin sitten tuttipullon pois. Ja siitä minulle sitten lämmin maito tarjoiltiin ennen nukkumaan menoa ja taisi se tuttipullo sitten jäädäkin tarpeettomaksi.
 |
| Kehrä-kahvipannu. |
Yleensä olen tällaisen vanhan tavaran hankkimisen kanssa vähän sitä mieltä, että jos ei sillä tavaralla ole mitään tarinaa itselleni kerrottavanaan, niin en oikeen osaa nurkkiini sellaista ostamalla hankkia. Tietenkin jos joku ihan väkisin haluaa jotain lahjoittaa, niin tietenkin sitten pitää ottaa harkintaan... Ja etenkin jos joku tavara on vaarassa joutua kaatopaikalle tai polttorovioon, niin toki mieluusti sen helmoihini pelastan. Vaikka kyllähän sitä krääsää niin helposti nurkkiin kerääntyy ja kohta huomaa elävänsä rojuvajassa joutavan sälän keskellä.
Niinhän se tuon pannun minulle myynyt nainenkin kertoi, että hän aikoinaan hartaasti keräsi Arabian matskua ja sitten kun vanhemmiten halusi muuttaa pienempään asuntoon, niin pakkohan ne aarteet oli pistää myyntiin kun ei niille enää ole tilaa...
 |
| Etelän puoli valmistuu. |
Raksalla ulkoverhoilu jatkuu aina vaan. Vähän on pidellyt nyt sellaisia kelejä, että tuo etelän puolen tekeminen on ottanut lujille, mutta eiköhän tänään päästä jatkamaan nyt kun henkikin taas kulkee paremmin.
Mustikkaankin pitäisi varmaan tässä joku päivä ennättää, puolitoista litraa käväisin tässä yksi ilta poimimassa ja kyllä sitä näkyisi aika hyvin metsässä olevan. Ja sienetkin valmistuu kovaa kyytiä, jeeee!
