Kröh, kröh!

Keuhkoputkea on tässä sairasteltu kaksi päivää, eilen olin muuten vapaalla töistä ja tänään sairaslomalla. Toivottavasti ei ole pitkällinen tauti, kun ei nyt millään malttaisi vaan makoilla kun kesättäisi jo niin penteleesti. Ulkona riittäisi haravoimista ja risujen kokoamista, sillä terijoensalava on pudottanut talven aikana tuhottomasti oksiaan pitkin pihamaata.

Basilikan koulin just tässä edes jotain järkevää tehdäkseni ja nyt on monta purkkia tuossa eteläikkunalla. Kesäkurpitsan sitten unohdin laittaa kasvamaan, mutta taidan vielä kupsata tuon konttuurin josko sieltä joku siemenpussi vielä löytyisi, eiköhän se vielä ennätä... Jotenkin tämä kevät on ollut niin kylmä, ettei kertakaikkiaan ole huomannut noita laittaa kasvamaan ajoissa, pitäisi välillä tarkistaa ajankulu kalenterista eikä ikkunanäkymästä. Järvessä on jäät jo ihan mustia, mutta ei kyllä tunnu siltä, että ne ihan heti sieltä olisi lähdössä. Meni kyllä mun jäänlähtöveikkaukseni ihan mönkään, jälleen...

Laitetaanpas tähän loppuun tällainen kesäinen kuva n. 9 vuoden takaa, jossa pikkuinen tyttötyllerö laittaa ruokaa kesäkeittiössään. Tästä kuvasta tulee aina jotenkin hyvälle tuulelle! Lapsia pitäisi muistaa kuvata enempi uppoutuneen omiin leikkeihinsä...

Kesäkeittiössä riittää touhua.

Rölli-Peikon räytymispäivä

Juu se on kyllä taas täällä, nimittäin tuo Rölli-Peikon räytymispäivä... Räntää sataa ja ulkona on niin synkkää, että tekisi mieleni vaan käpertyä vilttiin suklaata mutustamaan. Ja juuri niin olen tehnytkin. Ei mitään rajaa tällä väsymyksellä ja ketutuksella, kun sääkin on taas tuollainen ja matalapaine tunkeutuu korvista ja kaikista muistakin ruumiinaukoista sisälle ja imee kaiken energian ihmisestä. Ei huvita mikkään, ei!

Meillä kissikin katsoo matseja.
Piiiiitkä poika!

Onneks tulee snookkeria, se on tämän päivän ainut valopilkku, minen osaa sanoa mikä siinä meikäläistä viehättää, kai se on tuo taktikointi ja suht helpot säännöt jotka meikäläinenkin ymmärtää. On se kyllä vähän pelaajista ja jopa tuomareistakin kiinni, että mitkä pelit tulee katsottua ja mitkä ei. Yleisesti ottaenhan näissä matseissa ei mitään suuria eleitä nähdä vaan on kyse viimeisen päälle herrasmiesmäisestä ja peribrittiläisestä lajista jossa pelaajat pukeutuvat tiukan kodin mukaisesti smokkiliiviin, mustiin housuihin, mustiin kenkiin ja yksiväriseen paitaan, joka on tietenkin yleensä valkoinen. Ja ehdottomasti täytyy olla leuan alla rusetti tai kravattikin käy, mutta niitä en ole kyllä tainnut koskaan nähdä, tosin nuori megasnookkeristi Judd Trump käyttää usein sellaista omituista rusetin ja kravatin sekoitusta. Jos pelaajalla ei ole mitään rusettia tai kravattia, siihen täytyy olla lääkärin todistus, kuten on esim. Stephen Maguirella.

Juuri nyt Stephen Hendry teki 11. maksimibreikin (147) urallaan ja sain sitä olla todistamassa, mahtavaa! 50 000 puntaa kuulemma nasahtaa herralle siitä, vau...

Okei, snookeri ei varmaan ketään kiinnosta joten ei siitä sen enempää.

Niin, yksin täällä märehdin siis kotona, isäntä lähti autoa korjaamaan (vaihteeks) ja poika on mummulassa ja tyllerö meni kaverille yökylään. No onhan tuolla kissi sängyn päällä, tuli joku aika sitten tupaan rapaisena kuin saukko ja meni tapansa mukaan meidän sänkyyn itseään pesemään. Onneks siellä on tuo ikivanha sängynpeitto joten eipä tuolla nyt niin väliä.

Ai niin, uutisia kasvirintamalta; kirjovehkani kukkii! Olin asiasta niin iloinen, että riensin oitis googlettamaan, että kuinka yleistä tämä ollenkaan on, kun en tiennyt tuollaista ihmettä edes odottaa! Ja hetihän sieltä pomppas tuollainen ohje, että saksi oitis jo nupullaankin oleva kukka-aihe pois, ettei kasvin voimat tyrehdy kukan kasvattamiseen. Ajatelkaa nyt kuinka tylyä, toinen ajattelee ilahduttaa ryytynyttä kasvattajaansa sievällä pikku-kukkasella ja sitten tämä tuleekin isoja saksia kalisuttaen ja laittaa kukan nips naps poikki.

Elämä on julmaa ja itse olen hirviö kun juuri tuon ohjeen mukaan sitten toiminkin, tuolla se oudon näköinen kukinto nyt lojuu tiskialtaassa, ajattelin esitellä sitä jollekin viattomalle uhrille, jota mun vehkani tuskin kiinnostaa. Eli Timppa saa vastaanottaa illalla tämän samaisen esitelmän rangaistukseksi siitä ettei ole nyt kanssani lojumassa sohvalla, vaan korjaa jotain tylsää autoa.

Siitäs saat, senkin kätevä isäntä!

Voi hitsin pimpulat!

"Sielu on hellä kuin mimosan hipiä, sielu on kipiä,
 sielussa sataa..." Lainatakseni Juice Leskistä...

Kuva selittänee harmistuksen aiheen... Pari päivää oltiin reissussa Kartanonkoskella ja kun tultiin takaisin, niin mimosa oli tämän näköinen. Ei siitä sen enempää, piste.

Lupasin rännikuvia ja laitan nyt yhden, vaikkei siitä kokonaisuutta näekään, mutta tuollaista nyt kumminkin tekeillä. Julkisivun rännit ovat nyt valmiit syöksytorvia myöten ja hyvin toimii, vaikkei tässä mitään rankkasateita ole ollutkaan.

Aamuteeveessä oli tänään vieraana elokuvaohjaaja Matti Kassila ja rupesin oitis penkomaan Palmu-elokuvia hyllystä. Nyt on Komisario Palmun erehdys pyörimässä, on se ihan älyttömän hyvä leffa! Eikä nuo muutkaan huonoja ole ja aina ne silloin tällöin pitää kaikki katsoa. Näissä on jotenkin niin jännä fiilis, hienot valot ja varsinkin tuo musiikki tuo dramaattista tunnelmaa... Ja jotenkin tuo ajankuva vaatetuksineen ja sisustuksineen tuo mielenkiintoa niin että näitä jaksaa aina vaan katsella uudelleen. Helsingissähän järjestettiin joku vuosi sitten erikseen ratikkaretkiä joilla esiteltiin Palmu-elokuvista tuttuja taloja paikkoja, harmi ettei sellaiselle tullut koskaan osallistuttua.

Ens viikolla alkaa taas arkinen aherrus, parin viikon loma teki kyllä terää vaikka olis tässä voinut lomailla kauemminkin, varsinkin kun nyt näyttää vihdoin kevät etenevän, viime yönä pysyi lämpötila tiukasti lämpösen puolella ensi kertaa pitkään aikaan, mahtavaa! Kohta pääsee bongailemaan lintuja tuonne kalasatamaan, jahka jäät vähän hellittävät.

Pääsiäinen sujui perinteisesti kuraa kyntäen ja mämmiä syöden. Lauantaina oltiin velipojan perheen luona syömässä, saunomassa ja ihastelemassa kummityttöä, joka on kyllä NIIN IIHANA ja toimelias kakara, että harvoin näkee! Miten nopsasti lapsi tuossa iässä oppii liikkumaan ja käyttämään käsiään, ja mikä valtava into kertoa asioita vaikkei yhteistä kieltä vielä olekaan!

Jaa-a, kylläpäs alkoi taas tuulemaan, mistä tuota tuulta riittääkin aina vaan?

Nuppuja...

Aamu alkoi järkytyksellä, yöllä oli satanut lunta niin paljon, että maisema näytti varsin oudolta ja tuntui kun kevään tulo olisi taas viivästynyt kertaheitolla. Tänään on vuoron perään paistanut aurinko ja sitten taas  yhtäkkiä sataakin valkoisia töppösiä, hieman hermostuttavaa. 

Isäntä aloitti aamusta autorempalla, Audi-vanhus sai uudet säihkyvät jarrulevyt, jotka velipoika oli kuskannut Vantaalta asti, suuri kiitos tästä hänelle! Sillä aikaa kun isäntä huhki auton kimpussa minä hikoilin kolan kanssa ja putsasin pihaa ja tästä urotyöstä sainkin hyvän tekosyyn olla tekemättä koko päivänä enää mitään hyödyllistä.

Eli enempi ja vähempi tässä telkkarin ääressä on  koko pitkäperjantai vietetty, ja jälleen kerran tullut katsottua läpi koko Milennium-trilogia. Mun käy aina samoin tuon telkkarin kanssa, aikani selailen kanavia ees takas ja tympäännyn kun telkkarista ei tuu mitään muuta kuin ruoka- ja remppaohjelmia ja päädyn joka kerta katsomaan noita samoja elokuvia, jotka oon nähnyt jo sata kertaa... 

Naurattaako teitä muuten nämä Hauskat kotivideot? Mun mielestä ne pitäis kyllä nimetä ihan uusiksi, kun ei niissä ole mitään hauskaa. Lähinnä mua itkettää kun noita katselen. Varsinkin nuo kohdat kun pulkalla lasketaan päin puuta tai pesäpallomailalla lyödään kaveria päähän tai sukukalleuksille, ja erityisen pahalta tuntuu tuo kermakakkujen tuhlaaminen... Onko tuo erityisesti joku amerikkalaisen kulttuurin hieno ilmentymä, että yllätetään päivänsankari heittämällä kakku päin lärviä? Mua ainakin suorastaan raivostuttaa tuollainen sotkeminen! No okei, nuo kissa ja koirajutut on joskus ihan hauskoja, mutta kaikki muut vois jättää pois.

Raksalta voisin laittaa kohta kuvaa, siellä on laiteltu viimeksi rännejä paikoilleen, komealtahan ne näytti!

Pääsiäisen odotusta

Tämä viikko on kulunut hujauksessa, tietenkin kun lomalla ollaan! Onneksi saan pitää vielä ensi viikonkin lomaa, muuten tämä hupa olisikin aivan liian pian ohi.
Jonkin verran olen tässä lueskellut blogeja ja tuntuu että kaikilla muilla on jo pääsiäistouhut hyvällä alulla tai tipukoristuksia myöten jo tehtynäkin, mutta meikäläisellä ei vielä mitään! Eipä silti, että yleensäkään kauheasti pääsiäistä valmistelisinkaan, mutta vois sitä edes leipoa tai jotain...
Eilinen kului ostoksilla, käytiin äitin ja isän kanssa kirpparilla ja Keskisellä, ja syömässä tietysti käytiin, sehän näissä ostosreissuissa onkin se pääasia. En kyllä paljoa mitään tällä reissulla ostanutkaan, jotenkin alkoi ihan kuvottaa taas tämä juhlapyhien kaupallisuus, joka kauppa pursuaa tipuja ja kaikenmaailman höyheniä ja munia, unohtamatta tietenkään luudalla lentäviä noitia. En kiusallakaan ostanut mitään pääsiäishömpötystä.

Pari viherkasvia silti taas kotiin kannoin, mimosan ja piakkoin punaiset kukkansa aukaisevan kaktuksen (pääsiäiskaktus?). Tuollainen mimosa eli tuntokasvi on meillä ollut ennenkin, mutta on aika lyhytikäinen ja vähän hankalahoitoinen kaveri kun se kasvaa pian sellaiseksi roittanaksi, mutta jotenkin se on niin hauska ja lapset (ja vähän vanhemmatkin lapset...) tykkää sitä kiusata.

Mimosa.

Niin, olenhan mä eilen leiponutkin, mutta ne pullat laitettiin kuopuksen koulumyyjäisiin, joten taas pitäisi asiasta innostua, plääh... No kattoo nyt, jos vaikka tässä päivän mittaan viittis ruveta vääntämään jotain piirakkaa. En kylläkään koe olevani mikään jauhopeukalo, joten masentaa jo ajatuskin sellaisesta tinttapiirakasta joka on reunoilta palanut ja keskeltä taikinainen... Onneks nuo illalliset pullat onnistui yli odotusten. Yleensäkin pullan leipominen meikäläisellä onnistuu paremmin kuin nuo kuivakakut ja piirakat, mikähän niissä kans vastustaa?! Jos laittais huonon hellan piikkiin... No sehän se onkin!