sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Talviaikaan

Kaikki ikkunat paikoillaan, ovien kohdilla vielä reijät.
 Tältä tupa näyttää järven puolelta. Etualalla kaksi Timoa.
(Ei ehkä kumminkaan yöntimoa?!)
Ja niin siirryttiin talviaikaan, kello on vasta vartin yli iltayhdeksän, mutta väsyttää siihen malliin, että taidan kohta painua pehkuihin.

Eilen oli kylddyyripäivä, käytiin tyttären kanssa Luoma-aholla lyhytelokuvafestivaaleilla kuuntelemassa Markku Pölösen ajatuksia kylien elävöittämisestä ja lyhytelokuvien tekemisestä, ihan asiaahan tuo puhui ja yleisö tuntui viihtyvän, varmasti ihan hyvää vinkkiä moni sieltä mukaansa sai.

Elokuvaohjaaja
 isänmaallisessa ympäristössä.
Mä aina yritän ottaa ihmisistä tuollaisia kuvia, että ne ei välttämättä edes tiedä heitä kuvattavan, en tykkää mennä sillä lailla tykötuppautumaan, että oos ny ihmisiks niin mä räppään täs nyt tärkeänä kuvan susta ;)

Mutta joo, minä oon aina ollut Pölösfani. Jotenkin niistä kaikista elokuvista kuvastuu sellainen isänmaan rakkaus ja ideologia, mikä on jotenkin itsellekin sisäänrakennettua. Ihan ehdoton lemppari Pölösleffoista mulle on Koirankynnen leikkaaja, sen voi kattoa aina vaan uudelleen ja joka kerta ne samat asiat jaksaa ilahduttaa. Siitä elokuvasta tulee mulle uusi itsenäisyyspäivän perinne, Tuntematon saa nyt väistyä, ainakin toistaiseksi.

Jaa-a, se olis huomenna työpäivä, ei kun pehkuihin, mp-kolmoselta kuulumaan Linnunradan käsikirja liftareille ja uni tulee kuin tilattuna.

Oikein antoisaa viikonalkua ja talviaikaa kaikille pistäytyjille, pidetään ittemme miehinä ;)

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Räppänöitä

Eilen Timo oli asentanut ensimmäiset ikkunat ja tänään jatkettiin muutamalla pikkuikkunalla. Tarkkana pitää olla, että tulee oikeat ikkunat oikeille paikoilleen! Samankokoisia on monta ja erona on vain kätisyydet ja osa on näitä hätäuloskäyntejä, eli jonkin verran tulee sekaantumisen mahdollisuutta, koko ajan saa tuijottaa piirustuksia ja tarkistella, että menee varmasti oikein.
Katto valmis muuten, mutta päätytiilet puuttuu.
 Huom! Pari pikkuikkunaa jo asennettu.

Pikkuikkuna kerrosten välissä.


Työhuoneen ja keittiön tuuletusikkunat.

Nyt on tosiaan laiteltu noita pikkuisia räppänöitä ja nuo isot elementit painaakin niin paljon, että Timo tarvitsee aikamiehen apua niiden kanssa, minusta ei ole kuin ehkä apupojaksi hakemaan työkaluja ja aukomaan ovia...

Mutta jotenkin hienoa saada vihdoinkin nuo ikkunat pois tuolta pikkutallista, onhan ne siellä jo kauan odotelleetkin.

On luvannut lämpimämpää säätä ja se otetaan ilolla vastaan, täällä on lämpötila ollut nyt monta päivää ihan tuossa nollan huikeilla ja tuulta piisaa, siinäkin mielessä olis kiva sada nuo isot reijät seinissä tukkoon, järveltä tuulee niin sairaalla voimalla koko ajan.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Tiiliä katolla

Lasten lomaviikko on puolessa välissä ja mullakin oli tänään vapaapäivä. En oo saanut mitään järkevää aikaiseksi, ihan normikuvioita vaan, pyykinpesua yms. Vintillä kallasin pipoja ja hanskoja pitkän aikaa, kun siellä on kaikki niin sekaisin... Mutta kun ei millään ole energiaa, että viitsis siellä alkaa tavaroita järjestelemään.

Illalla pitäis lähteä hakemaan lomalaiset junalta ja ollaan taas koko perhe koossa, jee! Saa nähdä tuleeko lapset sairaaks, yleensä ne on aina lomalla jossain räkätaudissa ja täällä on sitä nyt tosi paljon liikkeellä. 

Kummityttö esittelee mummulassa
 tekemäänsä hilavitkutinta, mikähän
 tästä tytöstä oikein mahtaa isona tulla?!
Raksalla tehdään kiivaasti kattoa. Kuva on maanantaiaamulta, kun lämpötila oli pakkasen puolella ja tiilet kuurassa. Enää ei puutu paljoa, sillä tuo matala osuus on vain tekemättä.

Kuuraisia tiiliä...
Onneksi tosiaan tuo korkea osuus on nyt valmis, sillä se oli todella pelottavan näköistä touhua, kun isäntä siellä polvet tutisten tiiliä napoi menemään. Arvatkaa oliko mies väsynyt, kun viimein pimeän tullen raahautui kotiin?! Voi reppanaa :( Jonkin verran valjaat oli tuolla katonteossa apuna, mutta isäntä tuumi, että niistä oli aika pajon riesaakin, kun piuhat takertuvat tiilipinoihin joka välissä. Onneksi Jaakko oli noissa pahoissa paikoissa apuna pitelemässä naruista kiinni, suuri kiitos!

Ihmettelin äsken, että mikä paukahti pihalla. Kävin katsomassa porraspäässä ja siellähän oli meitin Panu-kissi joka oli juuri napannut hiirulaisen, oli mahtanut syksyä päin portaita sitä metsästäessään. No, hiirulainen pääsi karkuun, kun minä nappasin kissin kainaloon ja heitin sisälle! Ihan oikein tuolle julmurille... Se taisi sitä paitsi olla päästäinen, joten se olis kumminkin jäänyt syömättä.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Loputkin reijät tukkoon

Näin kului viikonloppu ja huomenna koittaa arki ja aherrus. Tosin raksalla on aherrettu myös viikonloppuna ja levytyshommat on nyt tehty. Timo pamautteli tuon matalan ja korkean välisenkin pätkän tämän päivän aikana, mutta kuva jäi ottamatta... Eli tässä viimeisimmät kuvat eiliseltä.

Tähän malliin hommat jäi eiliseltä.

Toissapäivänä Timo ja
 isä levyttivät tähän saakka.
Pääty umpeutumassa, viimeisten levyjen
 kanssa auttamassa Jaakko.

Näkymä olkkarin ikkunoista järvelle.
 Onneksi jossain vaiheessa tuo maakasa saa kyytiä.
Eli nyt sitten seuraavaksi katon kimppuun, tiilet ovat odotelleet tontilla jo jonkin aikaa ja nyt olisi hienoa saada ne paikoilleen, ennenkuin rankkasateet saapuvat.
Sen jälkeen vuorossa ikkunoiden asennus ja varmaan osa noista ovenreijistä tukitaan väliaikaisesti, ovia niihin ei vielä ole hankittu. Eikä kannattaisi varmaan muutenkaan vielä niitä asentaa, turhaanhan ne vaan siinä loukkiintuisi työn ja touhun keskellä.

Ja loppukevennys, kummityttö
 metsäretkellä, käsilaukku tietenkin mukana.
Laukusta ei löydy eväitä, vaan
 säästöpossu, jossa muutama kolikko :)
Oikein hyvää ja energistä alkuviikkoa kaikille!

torstai 3. lokakuuta 2013

Pieniä asioita

Mua sitten ilahduttaa nykyään ihan pienetkin asiat! Niinkuin nyt tuo lehtikaktus, jonka toin kesälaitumelta sisälle, ja se kiitti minua oitis kehittämällä yhden nupun oksansa päähän. Siis yhden ainoan nupun, mutta ilmeisesti tämä fiksu kasvi tiesi sen riittävän tässä vaiheessa, ei makeaa mahan täydeltä.

Pieniä ilon aiheita.
Eilen käytiin työkaverin kanssa tutustumaan Lakeaharjulle pikkuhiljaa valmistuvaan ampumahiihtokeskukseen, ajatella, että muutaman vuoden päästä voidaan ehkä mennä seuraamaan maailmancup-kisoja tuohon muutaman kilsan päähän, uskomatonta! Enkä jaksa nyt olla edes harmissani asian mahdollisista negatiivisista vaikutuksista alueeseen, tottahan siellä jo rakennetaan kuumeisesti, puuta kaatuu ja kallioa räjäytellään, mutta tällaista piristysruisketta tänne ollaan jo pitkään kaivattu. Ja tuntuu, että tässä on nyt niin paljon eri tahoja asiaa tukemassa ja jotenkin kaikki (ajatella!) ympäryskunnatkin ovat asiaa ajamassa, että kyllä tästä varmasti tulee jotain hienoa.

Olisikin kyllä korkea aika, että täällä vihdoin tapahtuisi jotain positiivista kehitystä, viimeiset kyläkoulut lakkautetaan jo ensi syksynä (tuskin kannattaa edes toivoa, ettei näin kävisi...) ja työpaikkoja on todella vähän, teollisuus ei enää vedä niinkuin ennen, maataloudesta nyt puhumattakaan. Nuoret kun opiskelemaan lähtevät, niin sille tielle myös jäävät, eihän tänne kannata jäädä, kun ei ole työpaikkoja. 

Mutta, katsotaan nyt, että tämä kilpailukeskushanke toisi niitä kaivattuja työpaikkoja ja mahdollisuuksia myös nuorille, voihan se olla, että tästä se nyt lähtee – uusi, parempi aikakausi!

Näihin, yleviin sanoihin päätän tämänkertaisen kirjoittelutuokion ja palaan takaisin maan pinnalle, pullataikinan kimppuun :)