Tai onhan se katto ollut jo jonkin aikaa valmis, mutta kun oon niin laiska ollut päivittämään tilannetta tänne blogille...
Itsenäisyyspäivänkin isäntä vietti matalan osan kattoa tehden ja sitä edeltävä viikonloppu kului samoissa merkeissä, pyhänä avussa olivat Jaakko, Mika ja Markku joille iso kiitos vaivannäöstä! Välillä alkaa jo tuntumaan ettei kehtaa edes pyytää enää ketään apuun ja kumminkin on pakko, koska yksin työnteosta ei mitään tule. Ja vaarallistakin se on.
Mutta nyt alkaa taas paine helpottaa, antaa nyt vaan sataa tuutin täydeltä, ei tunnu missään ;)
Nyt sitten vaan levytellään loput raot tukkoon ja sitten varmaan aletaan katella niitä ovia paikoilleen. Kunhan nyt päästäis näistä muista joulunaluskiireistä eroon.
Tuossa eilen puhuttiin isännän kanssa, että mikä se mahtaa olla se juttu, mikä ajaa tällaisen projektin pariin? Mitä tästä oikeen hakee? Ja me tultiin siihen tulokseen, että ainakaan me ei haeta mitään luksusta, eikä mitään tajunnan räjäyttävää uutuutta, eikä todellakaan mitään taloudellista hyötyä. Me halutaan vaan, että arki helpottuisi! Että kun aamulla herää, ei ensimmäiseksi tarvitse kiiruhtaa pannuhuoneeseen öösäämään pellettiä ja keräämään tuhkaa pesästä. Ja kun pitää autolla töihin kumminkin lähteä joka arkiaamu, niin olisi kiva jos auton voisi ajaa suoraan sulana tallista, eikä skrapata sitä minuuttitolkulla aamutuimaan. Ja kun pyykkiä keräntyy, niin sen voi pestä heti ja laittaa kuivuriin, niin ettei sitä kerääntyisi saavikaupalla pitkin pesuhuoneen lattiaa. Ja että joka tavaralle olisi oma paikka ja että olisi tilaa harrastaa monen vuoden tauon jälkeen lasitöitä ja puutöitä ja maalaamista ja Timppakin saisi nuo kitarat jonnekin järkevämpään paikkaan kuin sängyn alle villakoirien keskeltä... Ja se iso ruokapöytä, se on se mistä minä eniten haaveilen! Ja lipputanko.
Ja kyllä se tiskikonekin olisi ihan kiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti