Itte tehtyä

Melko synkkää ja väritöntä tämä marraskuu...

Tänään törmäsin jälleen sisäiseen käsityöläiseeni, eli siihen joka sanoo yritysten ja verkkokauppojen sivuilla surffatessa, että "onpa kallis, tuollaisenhan voisi itekkin tehdä..." Enkä sitten koskaan tilaa mitään, tosin siihen on kyllä toinenkin syy, joka on vielä raadollisempi kuin tuo jo mainitsemani, eli tietenkin ikuinen köyhyys.
Just kävin peruuttamassa Roope Setä-lehden tilauksen, joka tulikin kyllä tilattua ihan ajattelemattomasti, eikä sitä kukaan edes lue. Aku Ankka saa, ainakin toistaiseksi, meille vielä tulla, sitä sentäs luetaan.

Rahankäyttöä joutuu koko aika tarkkailla yhä tiiviimmin, vaikka ollaan (ainakin vielä toistaiseksi) kumpikin työssäkäyviä, niin kyllä tässä tiukilla ollaan. Onneksi ei olla ennenkään totuttu mihinkään hulppeaan elintasoon, joten se, että jää esim. ulkomaanmatkat tekemättä, ei paljoa meikäläistä hetkauta ;D Kunhan nyt saadaan makkaraa leivän päälle ja bensaa tankkiin niin kaikki on ok. Ja lapsille edes joskus jotain luksusta, eli uusi peli tai uimahallireissu silloin tällöin niin pysyy fiilikset plussan puolella.

Niin, siitä itse tekemisestä piti kirjoittamani, eli viimeksi ihastuin valtavasti näistä terraviivan keramiikkalaatoista ja aikani klikkailtuani tulin siihen tulokseen, että ei näitä kannata mistään kaupasta ruveta ostelemaan, vaan voihan näitä itsekin tehdä! Eihän siihen tarvi kuin polttouuni ja jotain savimassaa ja lasitetta ja ehkä myös hieman taitoa ja aikaa ja... Eli ei mitään toivoakaan ihan oikeasti tällaisia itse valmistaa, mutta kun ei sille sisäiselle käsintekijälle ja itaralle pihistäjälle pysty tällaista asiaa selittämään.

Sama juttu huonekalujen kanssa, en millään pysty surffailemaan firmojen sivuilla, kun aina tulen samaan lopputulokseen: liian kalliita, nuljusti tehtyjä, huonoja materiaaleja, lyhyt ikäisiä... Mikään ei kelpaa ja kun hintoja katsoo niin happi loppuu ja pyörryttää.

Tämä rakentaminen ja kodinsisustus on kyllä sellaista, että helposti heittäytyy jonkinlaiseen joukkohysteriaan ja nälkä kasvaa syödessä. Tietyistä esineistä näkyy helposti tulevan must-juttuja, ainakin sen kuvan saa kun blogeilla kiertelee ja aina vaan samat valaisimet ja  villitykset pomppii silmille. Eniten ihmettelin jokin aika sitten tuota asiaa, että keittiöihin asenneltiin noita avohyllyjä, joille sitten laiteltiin maustepurkkeja, jauhopusseja, kahvi/teepurkkeja ym. sälää, niitä näkyi olevan kaikilla ja minä näin niissä vain hirvittävää epäkäytännöllisyyttä ja sekavuutta. Ja sitten nämä nykyiset valaisimet kaikkine kristalli/lasihärpäkkeineen, en voisi kuvitella omaan keskiluokkaiseen kotiini moisia prinsessajuttuja...  Yleensäkin se asia, että uuteen kotiin ostetaan kaikki kaupasta, eikä vanhasta kodista voi tuoda mitään kun se ei sovi uuteen lookkiin on jotain ihan käsittämätöntä. Mutta minähän en olekaan sisustusihmisiä vaikka haluaisinkin kodistani viihtyisän ja käytännöllisen.

No, ehkä se sisäinen sisustaja sieltä vielä jossain vaiheessa ilmoille pääsee, kunhan tuo sisäinen kitsastelija vähän hiipuu.