Ihan metsään menin!

Nyt on paras aika samoilla metsissä, kun lumi on sulanut eikä hyttyset ja paarmat kiusaa. Ja kyllä minä oon siellä saapastellutkin ja kameran kanssa lähestynyt pääasiassa makromaailmaa. Yhtäkkiä kun katsoo niin mitään ei näe, mutta kun menee vähän lähemmäs niin johan alkaa näkymään jos jonkinlaista ötökkää ja kukkasta!

Korvasieniä oli jo jonkin verran, mutta jätin ne vielä vähän kasvamaan ja voi olla että jätän ne rauhaan kokonaan, sillä jostain kumman syystä elimistöni ei enää sieniä sulata... Se on kyllä TODELLA harmillista, sillä sienien metsästely on ihan mahtavaa hommaa ja oon vuosien varrella niitä eräänkin kilon syönyt suurella mielihalulla. No, vanhuus ei tule yksin ja näköjään elimistökin voi muuttua yhtäkkiä näin radikaalisti, se on vain hyväksyttävä. Täytyy sitten poimia sieniä vain muiden syötäväksi, kaippa ne sitten jollekin kelpaa.

Raksalta ei ole paljoa kuulumisia, viimeksi siellä on laiteltu ikkunapeltejä ja jotain pientä kuulemma värkätty.