Näin on päästetty lapset kesälaitumille ja valmistujaisjuhlissa käyty herkuttelemassa ja toivottelemassa onnea maailmalle lähtijöille. Kyllähän siinä aina jotain pientä haikeutta on ilmassa ja tulee muistelleeksi itseään tuossa samassa tilanteessa kun kaikki oli suurinpiirtein vielä mahdollista ja maailma avoinna... Rohkea sitä nuorena on kaikkeen hyppäämään ja jos ei siinä iässä jotain loikkaa tee, niin on varmaan vaikea enää sen jälkeen tehdäkään.
No, omat loikkimiset jäivät kyllä aika mitättömälle tasolle, ei ole minulle jakaa jälkipolville kertomuksia hurjista irrottautumisista ja extreme-kokemuksista, mutta hyvä näinkin. Olen kumminkin sen verran nähnyt maailmaa, että osaan arvostaa omia pieniä piirejäni, enkä minä muuta kaipaakkaan, kun saisi vain elää tätä normiarkea perheen kanssa ja välttyisi enemmiltä murheilta ja karikoilta.
Miesväki lähti
Kemoralle Historic Raceen, paljon hienoja, hieman vanhempia vauhtipelejä nähteillä ja tositoimissa. Oon minäkin siellä joskus käynyt, mutta nyt ei jaksa kun ei tuo kelikään kauheesti houkuta. Tuollainen tuulinen sää ja pitäisi seisoa jossain radan varrella kylmäilemässä, ei kiitos... Mieluummin kuuntelen baskeri lintassa Tchaikovskyn viulukonserttoja ja vois vaikka pyhän kunniaksi leipasta jotain hyväskää. Huomenna taas pitäisi asennoitua astetta haastavampaan työpäivään... Onneksi jossain horisontissa siintää minullekin kesälaitumet!
Ja lopuksi kuvaa raksalta:
 |
Miltäs näyttäisi tuollainen
pikkuristikko ikkunoissa? |
