Isänmaallisuus tietenkin korostuu tällaisena päivänä, mutta kyllä omasta puolestani voin sanoa, että on se jotain niin sisäänrakennettua, että se heijastuu ihan arkielämäänkin vaikkei siitä nyt varmaan niin kovaa äläkkää pidäkään. Me ollaan vielä sitä sukupolvea, jotka olemme kuulleet sotajuttuja ihan oikeilta sankareilta ja joiden lähisukulaiset ovat rintamalla olleet. Enkä ole varmasti ainoa, joka vielä tunnistaa itsessään jonkinlaista ryssänpelkoa. (Kamala sana, mutta sitähän se on, mitä sitä kaunistelemaan.)
Minä ainakin osaan arvostaa itsenäisyyttä ja juhlistan sitä omalla tavallani. Omia lapsiani en kumminkaan aio mitenkään tähän asiaan aivopestä, mutta luulisin, että tartutan tätä asennetta ihan huomaamattani. Mutta toisaalta, mitä jää jäljelle jos ei osaa arvostaa omaa isänmaataan, jota niin monet hengellään sodissa puolustivat?
Hyvää Itsenäisyyspäivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti