Päivitystä

Jos nyt välillä huhuilisi täälläkin, kun syyskuu on kohta kääntymässä lokakuulle ja ensimmäiset pakkaspäivätkin jo takana. Toissapäivänä oli se ensimmäinen. paljon ennalta kammoksuttu aamu, kun auton lasit olivat paksussa kuurassa ja oli pakko laittaa lapaset käteen, ratti oli NIIN kylmä...
No kaippa tähän taas tottuu, eipä ole kylläkään muuta vaihtoehtoa. Olis kyllä kiva jos voisi vain nupista säädellä näitä ulkolämpötiloja ja sademäärää, vaan kun ei.

Mutta, asiaan. Raksalla on tapahtunut kaikenlaista, eli ihan aikataulussa (kyllä, meillä on sellainen) ollaan. Vaikkakin hieman ottaa päähän sellaiset kommentit kuin "tämä ei tuu ikinä valmiiks", "kohta tulee talvi", "miten te jaksatte!" jne. jne. Onneksi me itse ollaan ihan positiivisella mielellä ja Timo väittää hetkittäin jopa tykkäävänsä tuosta touhusta tuolla raksalla. Eli runko on nyt IHAN valmis, viimeiset ikkunanpaikoille tulevat kalikat naputeltiin eilen, ja ihan vähän on tuulensuojalevyäkin kokeiltu laittaa matalanpuolen päätyyn.

Laitetaas sitten kuvia tuosta kattopalojen nostosta, joka tapahtui torstaina 12. pvä, Kassu nosti ja apuna oli isä, Markku, Pauli ja Juhani, kameran takana oli esikoinen, joka onneksi pääsi paikalle ikuistamaan tilanteen. Itse olin töissä, enkä uskaltanut edes soittaa, että kuinka projekti sujui vasta kuin ihan illalla. Jännitti kyllä aikalailla, että kuinka nuo palat paikoilleen sopii.

Maassa odottaa siis kaksi erillistä kattopalaa, joihin
on naputeltu aluskate, ruoteet ja räystäslaudat paikoilleen.

Puomi nousee... Jännitys tiivistyy...

Ensimmäinen pala lähdössä yläilmoihin.

Ja sinne se lasketaan paikoilleen, miehet kurkkii
meneekö kohdilleen, Kassulla tarkka näkö...

Eikun toista perään!

Siellä leijailee, "pilviä päin, keinumme näin..."

Juu, sinne menee taas paikoilleen, perfect!

Hyvä Kassu ja hyvä me! Kaikki sujui piirustusten mukaan, kiitos taas kaikille osallistuneille :)

Raksalla varmaankin seuraavaksi ruvetaan levyttämään, tarjoukset levyistä on jo saatu, mutta tavara odottaa vielä paikalle tuontia. Ulkovuorilaudat on jo tuotu tallin suojiin ja vähän on päästy jo niitä hymäilemään, sillä nuo korkean osan päädyt on jo vuorailtu valmiiksi.

Talomaaliksi valittiin siis se Vinhan Kuutar ja aluksi näytti, ettei se juurikaan eroa valkoisesta, joka tulee nurkkiin ja listoihin, mutta kyllä se just ja just on hieman tummempi. Jotenkin nyt on huojentunut olo, että pyydettiin tähän ulkomaaliasiaan asiantuntijan apua, ei se nyt voi ihan pieleen mennä. Ollaan tykätty tosi paljon tuosta tallinkin väristä, sehän oli tuo Vinhan Ukko.

Mahtavia värejä on luonnossakin!

Tässä onkin sujunut asiat aivan liian hienosti ja ollaan koko ajan pelätty, että milloin se taivas mahtaakaan pudota niskaan... Voi olla että juuri tänään tuuri vaihtuu epäonneksi, sillä meidän piti tänään pitää "tyky"-päivää isännän kans ja lähteä vähän baanalle ja kuinka ollakkaan, meidän uusi-vanha-auto ei suostunutkaan käynnistymään! No, meillähän oli toinenkin auto pihassa (tai oikeastaan kaksikin muuta, mutta toinen niistä on ollut rempan alla jo pari viikkoa...) jolla sitten päästiinkin matkaan, mutta kun huomattiin parin kilsan ajamisen jälkeen, että isännälle tuikitärkeä kännykkälaturi oli unohtunut väärään autoon, päätettiin palata takaisin ja unohtaa koko baanalle meno.

Ja oikeastaan ihan hyvä niin, tulipahan nyt päivitettyä nämä kuulumiset ja ennätin ottaa jo varmuuskopiotkin kuvista siirrettävälle kovalevylle!

Ja nyt vois tehdä jotain muuta tärkeää, ehkä jotain ruuanlaittoon liittyvää?!