Vielä ollaan hengissä!

Juuh, vähän ollut pitempi bloggaustauko tässä... On ollut jotenkin NIIN raskas talvi ettei ole jaksanut edes blogia päivittää, eikä tässä nyt ole kyllä paljoa ollut kerrottavaakaan.

Mutta nyt se kevät tulee ryminällä ja raksallakin taas tapahtuu! Nyt on menossa tallin välikaton duunaaminen ja tästä kuvan kertomasta tilanteesta on edetty jo puoleen väliin saakka. Joten ei täällä laiskotella, eihän nyt toki! Timolla on ollut tien toiselle puolelle rakentava isäntä avussa, joten valmista on tullut nopeasti. On kyllä mainiota tällainen naapuriapu, on paljon asioita mitä vaan ei kertakaikkiaan pysty yksin tekemään ja naisihmisen apu (siis tässä huushollissa) on aika mitätöntä. Tässä vaiheessa  meikäläisen vastuulle jää lähinnä ruoanlaitto/vaatehuolto ja hyvä niin.
Ja varmaan kun ilmat vielä vähän lämpiävät niin pappakin raksalle ilmestyy :)

Muovia ja listoja välikattoon. Rouvan Marttahuone
 tulee tuonne päätyyn, eli saan eteläikkunan
 jossa voin kasvattaa vaikka yrttejä.

Kovasti jo pitäisi päästä kameran kanssa luontoon heilumaan, toistaiseksi olen tyytynyt vain ikkunan takaa bongailemaan lintuja yhdessä kissin kanssa. Mutta jahka tästä vielä kevät etenee niin varmasti yllätän itseni taas ojista ja rämeiköistä pylläilemästä. Se on kyllä tervetullutta terapiaa tähän stressintäyteiseen elämään!

Peltopyyt tykkäävät käydä syömässä
meitin pihassa.

Olen toki nytkin käynyt lumikenkäilemässä kameran kanssa, mutta jotenkin tämä luminen vuodenaika on nyt NIIN nähty, ei jaksa hangen kimallukset enää kiehtoa... Revontuliakin olen vähän päässyt kuvaamaan, mutta se on kyllä niin hankala taiteenlaji, että vaatii vielä ankarasti harjoittelua.

Talvilomakin on vielä pitämättä, se piti alkaa maanantaina, mutta liukkaat kelit tekivät työkaverille tepposet ja hän on nyt piiiitkällä saikulla ja mun lomani siis on joskus hamassa tulevaisuudessa. No, kyllä se sieltä vielä joskus tulee kun vaan jaksaa odottaa. Kun vaan en itse joutuisi saikulle tämän olkapääni kanssa, meinaa olla aika kipee välillä kun joutuu olla koneella päivät pääksytysten. Siinäkin muuten yksi syy siihen ettei blogi ole päivittynyt pitkän aikaan, kun joutuu sitä oikeen ajatuksella välillä lepuuttaa.

Harmittaa kyllä tosissaan, kun tuo työkin on mennyt tuollaiseksi sähläämiseksi. Ennen oli aikaa oikein suunnitella asioita edeltä käsin ja pystyi ideoimaan kaikenlaista, mutta nyt vaan rämmitään päivästä toiseen eikä mitään saa tehtyä kunnolla, ja sekös rassaa ja käy hermojen päälle! Oon aina pitänyt itseäni tarkan työn tekijänä ja nauttinut siitä, että kaikki on asemakaavassa, mutta nyt on jo pitkän aikaa tuntunut siltä ettei millään ole enää mitään väliä kunhan just nippa nappa ennätän kaiken vaadittavan tekemään. Tosi turhauttavaa. Työnteosta on kadonnut kaikki hauskuus...

Mutta onneksi on muutakin elämää! Juuri nyt ilahduttaa valon lisääntyminen, yrittien kasvattaminen, multien vaihto ja kasvikatalogien selailu, miten se voikin olla keväästä toiseen yhtä jännää?

Uusia viherkasvejakin taas ostelin kun käväistiin lasten hiihtoloman kunniaksi Keskisellä, tuon edellisen bloggauksen kirjovehkan (kyllä se siis vehka oli vaikken just tuollaista ollut ennen nähnyt) lisäksi meiltä löytyy nyt peikonlehti, suukkosuu, traakkipuu, pullojukka ja yksi vielä erilainen kirjovehka. Ja äidiltä saan vielä viirivehkan ja aaloen, jotka häneltä kuulemma joutavat. Ja onhan mulla noita entisiäkin huonekasveja vielä hengissä, anopinhammas, palmuvehka (jonka kyllä leikkasin ihan alas kun oli niin surkean näköinen), muratti, pikkuinen kaktus ja nukkatyräkki, joka just parhaillaan kukkii, eli piakkoin saan siitä uusia alkuja.