Rölli-Peikon räytymispäivä

Juu se on kyllä taas täällä, nimittäin tuo Rölli-Peikon räytymispäivä... Räntää sataa ja ulkona on niin synkkää, että tekisi mieleni vaan käpertyä vilttiin suklaata mutustamaan. Ja juuri niin olen tehnytkin. Ei mitään rajaa tällä väsymyksellä ja ketutuksella, kun sääkin on taas tuollainen ja matalapaine tunkeutuu korvista ja kaikista muistakin ruumiinaukoista sisälle ja imee kaiken energian ihmisestä. Ei huvita mikkään, ei!

Meillä kissikin katsoo matseja.
Piiiiitkä poika!

Onneks tulee snookkeria, se on tämän päivän ainut valopilkku, minen osaa sanoa mikä siinä meikäläistä viehättää, kai se on tuo taktikointi ja suht helpot säännöt jotka meikäläinenkin ymmärtää. On se kyllä vähän pelaajista ja jopa tuomareistakin kiinni, että mitkä pelit tulee katsottua ja mitkä ei. Yleisesti ottaenhan näissä matseissa ei mitään suuria eleitä nähdä vaan on kyse viimeisen päälle herrasmiesmäisestä ja peribrittiläisestä lajista jossa pelaajat pukeutuvat tiukan kodin mukaisesti smokkiliiviin, mustiin housuihin, mustiin kenkiin ja yksiväriseen paitaan, joka on tietenkin yleensä valkoinen. Ja ehdottomasti täytyy olla leuan alla rusetti tai kravattikin käy, mutta niitä en ole kyllä tainnut koskaan nähdä, tosin nuori megasnookkeristi Judd Trump käyttää usein sellaista omituista rusetin ja kravatin sekoitusta. Jos pelaajalla ei ole mitään rusettia tai kravattia, siihen täytyy olla lääkärin todistus, kuten on esim. Stephen Maguirella.

Juuri nyt Stephen Hendry teki 11. maksimibreikin (147) urallaan ja sain sitä olla todistamassa, mahtavaa! 50 000 puntaa kuulemma nasahtaa herralle siitä, vau...

Okei, snookeri ei varmaan ketään kiinnosta joten ei siitä sen enempää.

Niin, yksin täällä märehdin siis kotona, isäntä lähti autoa korjaamaan (vaihteeks) ja poika on mummulassa ja tyllerö meni kaverille yökylään. No onhan tuolla kissi sängyn päällä, tuli joku aika sitten tupaan rapaisena kuin saukko ja meni tapansa mukaan meidän sänkyyn itseään pesemään. Onneks siellä on tuo ikivanha sängynpeitto joten eipä tuolla nyt niin väliä.

Ai niin, uutisia kasvirintamalta; kirjovehkani kukkii! Olin asiasta niin iloinen, että riensin oitis googlettamaan, että kuinka yleistä tämä ollenkaan on, kun en tiennyt tuollaista ihmettä edes odottaa! Ja hetihän sieltä pomppas tuollainen ohje, että saksi oitis jo nupullaankin oleva kukka-aihe pois, ettei kasvin voimat tyrehdy kukan kasvattamiseen. Ajatelkaa nyt kuinka tylyä, toinen ajattelee ilahduttaa ryytynyttä kasvattajaansa sievällä pikku-kukkasella ja sitten tämä tuleekin isoja saksia kalisuttaen ja laittaa kukan nips naps poikki.

Elämä on julmaa ja itse olen hirviö kun juuri tuon ohjeen mukaan sitten toiminkin, tuolla se oudon näköinen kukinto nyt lojuu tiskialtaassa, ajattelin esitellä sitä jollekin viattomalle uhrille, jota mun vehkani tuskin kiinnostaa. Eli Timppa saa vastaanottaa illalla tämän samaisen esitelmän rangaistukseksi siitä ettei ole nyt kanssani lojumassa sohvalla, vaan korjaa jotain tylsää autoa.

Siitäs saat, senkin kätevä isäntä!