Ohtakari

Kolme cowboyta ja koissu :)

Eilen kävästiin Lohtajan Ohtakarilla, vietettiin iltaa kavereiden vuokraamalla mökillä, paistettiin makkaraa nuotiolla ja tehtiin kävelyretki lähistöllä sijaitsevaan kalastajakylään. Ja olipa hieno paikka! Retken kruunasi näkötorniin kiipeäminen, sieltä avautui mahtavat näkymät merelle ja auringonlaskuun. Pienessä baarissa käytiin kahvilla ja käveltiin autiolla hiekkarannalla, jota tuntui riittävän kilometritolkulla. Väkeä ei todellakaan ollut liikkeellä vaikka sää oli mitä parhain, joten ihan rauhassa saatiin tallustella.

Hiekkarannan tuntumassa oli pitkospuita ja niitä pitää tulla joskus oikein ajan kanssa kiertelemään ja tutkimaan minne ne oikein johtavat, kunhan vain muistaa pysyä pois puolustusvoimien alueelta, joka oli kyllä hyvin merkitty ettei sinne vahingossa eksy.

Kartta "saaresta", Ohtakarille ajetaan maasiltaa pitkin.
www.ohtakari.net

Vilma. Ihana Vilma!

Hukkuneiden kalastajain muistomerkillä,
nimet ja kuolinajat löytyvät kiven toiselta puolelta.

Pookin portaat olivat melko ahtaat,
kovin iso ihminen ei varmaankaan sovi
 menemään tuonne ylimmälle tasolle.

Näkymä pookista alas kalastajakylään.

Hiekkaranta jatkui aina vain...

Kuukin näyttäytyi.

Pienellä mökillä oli tunnelmaa, Vilma-koira piti vahtia.

Ilta päättyi mökin terassilla tapahtuvaan musisointiin ja kun kello kävi jo pikkutunteja, isäntäväki lähti saunomaan ja me isännän kanssa lähdettiin kotimatkalle.

Ja olipa hyvä että jaksettiin tehdä tämä pieni irtiotto, vaikka ensin tuntui, että vitsiikö/jaksaako/kannattaako lähteä ajelemaan, no kannatti, totisesti! Kiitos vaan isännille ja emännille kutsusta ja iloisesta illasta, joskus uusiksi?! Hmm, kohtahan on venetsialaisten aika...