100 vuotias

Pyhänä oltiin juhlimassa äidin Oskari-setää, joka täytti 100 vuotta pääsiäisen aikoihin. Ajatelkaa, 100 vuotta! Miten paljon Suomi ja koko maailma on muuttunut tuona aikana, eihän sitä oikein osaa edes kuvitella, että minkälaista se arkinen elämä tuolloin vuosisadan alussa on ollut lapsena ja nuorena, kun syntymävuosi on 1913!
Mukava oli nähdä sukulaisia noinkin isolla skaalalla pitkästä aikaa, eihän siellä ihan kaikkia ollut, mutta aika paljon sellaista väkeä, jota ei ole nähnyt vuosikausiin. Monta tuntia istuttiin ja juteltiin, tällä taas jaksaa pitkään!
Taitaa muuten mennä jonkin aikaa, että pääsee seuraavan kerran 100 vuotisjuhlille...

Poika palasi perjantaina Berliinin reissulta, hyvin oli kaikki mennyt vaikka täällä murehdittiin kun ei matkalaisesta kuulunut mitään koko aikana. Tuliaisiakin oli laukun täydeltä, vaikka yritettiin vinkata, ettei tarvi sitten mitään tuoda, vieläkin tuota suklaata riittää. Kermalikööri tosin jo lipitettiin :)

Niin, sitähän minun piti kertoa, että meidän partiolippukunta lakkaa nyt sitten toimintansa, kun just tänä keväänä yhdistys täytti 10 vuotta. Eihän tässä näin pitänyt käydä, mutta jotenkin on päällimmäisenä tunteena SUURI helpotus. Aivan niinkuin joku kivireppu olisi pudotettu olalta ja voisi tehdä MITÄ VAAN!
Ei enää koskaan tilinpäätösasiakirjojen tekemistä eikä jäsenrekistereiden päivitystä, eikä raha-anomusten täyttöä eikä... Mutta toisaalta – ei koskaan enää innostavia palavereja, riehakkaita sudenpentukisoja, vaiherikkaita kesäleirejä jne.!

Olen tämän pvän sairaslomalla, pää on sekaisin kuin Haminan kaupunki, kurkku ja pää kipeenä, nenä vuotaa, niisk. Huomenna yritän raahautua töihin sillä on palaveripäivä ja ne on tosi kivoja kun näkee kaikkia työkavereita kerralla ja voidaan purkaa sydäntä ja innovoida kaikenlaista, mutta kattoo nyt nouseeko kuume vai ei.

En tiedä olenko jo aiemmin kertonut tämän, mutta meidän kissalla on vähä vaarallinen nukkumapaikka, se nimittäin tykkää nukkua pesukoneessa. Joskus kun menee pesuhuoneeseen, niin sieltä kuuluu vain sellainen kumea "kurrrr"... Ja siellähän se katti karvajalka on, pesukoneen teräksisessä rummussa uinumassa.

Panu rummussa.

Kerran säikähdettiin kunnolla, kun olin just laittanut koneen pyörimään ja isäntä alkoi ihmetellä, että missäs Panu? No minä heti pesukonetta sammuttamaan, joka oli jo käynyt kaikenmaailman esipesut läpi ja lämpötilakin yli 60 astetta, ja sanoin jo isännälle, etten kyllä uskalla tätä aukaista jos se kissa täältä löytyykin?! Ei se sitten onneksi siellä ollut, vaan nukkui tytön kammarissa sängyn alla ihan tyytyväisenä elämäänsä.

Onko teidän lemmikeillä vaarallisia tapoja? 

Raksallakin on edistytty, marttahuone on saanut lattian! Jännä miten se koko huone nyt vasta ihan kunnolla hahmottui ja kuinka isolta se näytti. Eniten kaipaan sieltä sitä hyllytilaa, jonne saa kaikki harrastekirjat, kansiot ja paperit siististi arkistoiduiksi. Ja järkevät säilytystilat kaikenmaailman kemikaaleille ja öljyväreille. Ja jossain välissä sinne pystytetään maalausteline, sellainen tukeva, joka jaksaa kannatella vähän isompaakin taulupohjaa. Ja sitten mä ruppeen taiteilijaks :) 

Ja sitten sinne pitää saada ISO työpöytä, sellainen jolla pystyy tekemään itse pinkopohjia ja leikkaamaan kangasta. Ja tietenkin nurkkaus jossa pystyy tekemään lasitöitä ilman, että saa pelätä lasinpalojen joutuvan vääriin paikkoihin...

Oikeen kivaa loppuviikkoa kaikille, kyllä se kesä tulee, pikkuhiljaa.

Trulleja odotellessa

Joku kyseli, että kuinka kaukana meidän raksa on nykyisestä asuinpaikastamme. Toivottavasti alla oleva kuva kertoo asiasta jotain, eli tuo nuolen alla oleva rakennus on meidän uusi talli, etäisyyttä ei siis linnunteitse ole paljoakaan, tietä pitkin n. kilometri. Eli lähellä ollaan ja hyvä niin, ei tästä muuten mitään tulisikaan.

Tuolla se pilkottaa naapurin puukasojen takana,
meidän uusi talli.

Raksalla on viime päivän tehty eristyshommia. Tuota villaputua on nyt sullottu tuo "musacornerin" lattian täydeltä ja vähän jo marttahuoneenkin pohjaan. Pölyistä hommaa, mutta onneksi on noita hengityssuojaimia, ettei keuhkot kärsi. Vaatteissa ja kengissä putua kulkeutuu joka paikkaan, kotonakin saa imuroida vähän väliä, mutta väliäkös tuolla.

Laitetaanpas vielä tämän päiväistä kuvaa raksalta.

Marttahuoneen eristeet ovat vielä
odottelemassa isoissa pusseissa.

Musacornerin pohja on täynnä fylliä.

Kissin kanssa tässä ollaan odoteltu trulleja, muttei ole vielä ketään käynyt, vaikka kyllä niitä muutama jo liikkeellä näkyi. Ohi menivät, höh. Saa nähdä saako itse mutustella nuo suklaat pois... On tämä kylä melko hiljaiseksi käynyt. Harmi. Kylän vähäinenkin yhteishenki lopahti kyläkoulun lakkautuksen jälkeen, eikä sitä taida enää helposti saada viriämään. Mutta saa nyt nähdä, täällä on kaikenlaista kylähanketta ja strategiaa käynnissä, joista voisi jotain piristystä itää!

Ja onhan se niinkin, että jos jotain säpinää tänne haja-asutusalueelle haluaa, niin voi ihan katsoa peiliin ja katsoa mitä sieltä löytyy... Ja sieltähän näkyy kaikkeen yhdistys/yhteisötoimintaan lopen väsynyt kansalainen, joka ei itse VIITSI osallistua mihinkään, mitä kylällä järjestetään.

Illalla aiotaan käydä perinteisesti kokkoajelulla, voisi ottaa makkarat mukaan jos sattuisi, että jossain pääsee niitä paistamaan, joillakin kokoilla näkyi ennakkotietojen mukaan olevan puffetitkin. Ennen vanhaan, eli silloin kun minä olin pieni, kokkoja poltettiin melkein joka taloudessa, kasaan raahattiin kaikki vanhat homeiset heinät, linttaiset öljykanisterit, rikkinäiset kumisaappaat, papan kauhtuneet raappahousut ja koko komeus valeltiin bensalla ja tuikattiin tuleen :) Nykyään on niin tarkkaa, että mitä saa polttaa ja mitä ei... No, ihan hyvähän se on, eivätkä ne käryävät renkaat niin mieltänostattavia olleetkaan.

Huomenna täytyy päästä metsään, eilen tein vain sellaisen pikakeikan josta ei tullut kuin vihaiseksi. Taidan tehdä oikein eväät mukaan ja teen vähän pidemmän reissun :)

Tuleeko telkkarista enää ikinä mitään katsottavaa? Ja mikä ihme tuo Äireet läx on? Ehkä olen vain tyhmä, mutta en ymmärrä tuon ohjelman ideaa, ymmärtääkö joku muu?

Pyhänä tuli sitten käytyä metsässä, sää oli mitä mainioin joten otin kamerankin mukaan.

Oravan eväs oli jäänyt juurakon päälle.

Siitä meni kärppä!

Kuka arvaa mistä nämä rääpeet
 ovat kuuseen tulleet?

Jälkiä oli monenlaisia hangella ja jotenkin sellaista kevään tuntua, vaikka lunta on paikoittain tosi paljon ja pakkastakin rapsakat kymmenen astetta. Ja metsäaukealla kävi yllättäen niin kova tuuli, että villahuivi piti kaivaa taskusta, onneksi olin sen tajunnut ottaa mukaan.

Thuulee....

Ressu oli tietenkin taas mukana, se lähtee metsään aina yhtä innoissaan ja pitää aika hyvää vauhtia tutkiessaan kaikki mahdolliset jäljet ja merkkaa joka näreen, mistä sitä merkkausvärkkiä oikein riittää? 

Ressu, aina yhtä innokas metsäkaveri!

Olisin ollut tuntikausia reissussa, mutta tällä kertaa piti päästä katsomaan kummityttöä, joka on vaan niin suloinen ja kasvaa nyt niin nopsasti, ettei haluaisi hukata hetkeäkään hänen prinsessuutensa seurasta.

Rinsessa.

Nyt tuvassa odottaa iltakahvit ja voisi ottaa tehtäväksi suunnitella vähän talliin tulevan pimiön pohjaa, Timo haluaa jo tietää pistorasioiden yms. sijoituspaikat ja määrät. No, ihan mukavahan sellaista on suunnitella :D