Täällä ollaan

Niin meni kevät ja melkein kesäkin, ennenkuin pääsin takaisin taajuuksille. Raksalla on kyllä tapahtunut kaikenlaista, mutta blogin päivittäminen on tuntunut ylivoimaisen vaikealta.

Aika on tosissaan hujahtanut sitten viime huhtikuun, meillä on ollut iloa ja suurta surua, Paten lakkijuhlat toukokuun lopulla, sen jälkeen Timon Tiina-siskon hautajaiset kesäkuun lopulla ja nyt on selviydytty heinäkuun 27.pvä vietetyistä Jaanan rippijuhlista. Eli yhtä tunteiden vuoristorataa on täällä menty koko kevät ja kesä.

Mutta nyt lyhyesti kertaamalla raksan kuulumiset:

Uretaanin laittoa 25.5.

Ilmanottoputki takalle.

Lattialämpöputkia laiteltu, tähän kohtaa tulis kiuas.

10.7. lattialämmityksen putket asennettuna.

30.7. koepaineistus tehty ja
kaikki valmista valua varten.

Rosteriset jakotukit tulivat Laspekilta.

Lattian valu tapahtui 31.7.

Valu peitettiin muovilla, pahin helleviikko sattui
 just tähän kohtaan, joten aika monta kertaa saatiin
 muovit vetää syrjään kastelun takia.

Takaterassin pystytolpat nostettu paikoilleen.

Tolpat pystyssä ja niiden päälle nostettiin iso palkki
 tukemaan rakennetta, kiitos naapurin Heikille nostoavusta!

Eilen Timo hioi lattiasta liiman pois, joten sen saa nyt jättää rauhaan vähäksi aikaa. Seuraavaksi keskitytään terassin tekoon ja mietitään takan muuraamista. Takasta tehdään vieläkin vääntöä, että laittaakko leivinuunilla vai ilman. Itse olisin leivinuunin kannalla, mutta katsotaan nyt rauhassa.

Ulko-ovia pitäisi myös alkaa tosissaan miettiä, valmistaja on jo tiedossa kunhan vaan tiedettäis mitä halutaan, Valmistaja lupasi tehdä meillä tuon terassinoven sellaisena, että siellä olisi kaihtimet lasien välissä, kyllähän siinä tietää, miten niitten kaihtimien ajan mittaan käy jos ne jää ikävästi siihen irralleen...

Opintoja raksailun ohessa

Aivan mahtavia kelejä on pidellyt,
järvestä varmaan jo jäät kohta lähtee, mahtavaa!

Juu, täällä ollaan, ihan hengissä ja melkein täysissä voimissa. Ei ole vaan vähään aikaan jaksanut tänne tekemisiään raportoida.
Raksalla on jotain pientä jo tehty, räystäisiin on tehty tuulenohjaimet ja korkeaan osaan kävelysillat. Seuraavaksi suunnitellaan lattiantekoa ja kaikkea sitä tekniikkaa mitä sen alle tulee jäämään, ettei nyt mitään elintärkeää vaan unohtuisi.

Esikoisen yo-kirjoitusrumba loppui keskiviikkona, pitkä matikka meni kuulemma jonnekin ämmän ja een väliin ja muutoinkin ihan kohtalaisesti on mennyt joten eiköhän tässä päästä lakkijuhlia suunnittelemaan. Onneksi siihen on vielä aikaa reilut pari kuukautta, vaikka ainahan se on niin ollut, että kevät aivan hujahtaa joten ehkä olisi parasta alkaa jo pikkuhiljaa alkaa suunnitella kakkujen ja pikkuleipien tekoa. Alustavasti olen ajatellut teettää kakut ammattilaisella, mutta nämä gluteenittomat yms. erikoisjutskat voisin tehdä itte, jos löydän sopivia reseptejä, vink vink ;)
Kummitädillä on hyvä ohje ainakin tattaririisipiirakoista, sitä ajettelin käyttää ja voisin leipoa piirakat pakkaseen odottelemaan. Samoin mulla oli joku hyvä gluteeniton ohje, josta tein rippijuhliin ihan syötävät pikkuleivät.

Onneksi saadaan taas lainata kummitädin mökkiäkin juhlien ajaksi, niin ei tarvitse alkaa tätä tönöä paikkailemaan, tilaahan tänne ei lisää saisikaan vaikka mitä tekisi.

Minkähän takia nykyään lakkijuhlat on paisutettu niin valtaviksi kesteiksi? Ihan älytön ressi niistä näkyy kaikille aina pärkövän, ainakin mitä olen sivusta seurannut... No mä varmaan ressaan sitten ihan vasta viime metreillä ja häärään sitten viimeiset päivät ennen juhlia ihan pää märkänä yötä päivää. Kesäloman sain merkitä ainakin alustavasti niin, että olen viikon lomalla ennen juhlia ja loput sen jälkeen. Saapahan sitten rauhassa toipua juhlinnasta. Paitsi, että onhan meillä kesällä rippijuhlatkin, on se hyvä kun noita juhlia riittää!

Niin siitä mun opiskelusta piti kertomani, aloitan oppisopimuksella suorittamaan webdesigner-tutkintoa työn ohella, ihan niinkuin tässä ei muutenkin tekemistä riittäisi. Toisaalta ihan jännää ja toisaalta hirvittää ihan pirusti, että mitä tästä tulee. Jotenkin se käytännön puoli tuossa koulutuksessa viehättää, mutta mitenhän se kaikki muu raportointi ja kirjallinen toiminta, huh huh. Opinahjo on entuudestaan tuttu AEL ja lähiopetus järkätään Malminkartanossa Helsingissä, joten pääsee sentäs vähän vaihtamaan maisemaa välillä ja se on ihan kiva, vaikken mä moiti kotona olemistakaan. Mutta kyllä nyt hieman puistattaa, että mihinhän sitä on taas ittensä lykännyt?!

Karvainen hortonomi nro 2

Ei se meidän Panu sitten niin huono hortonomi ollutkaan, sillä nyt tuo kaktus, jonka sille ostin, kukkii tosi kauniisti! Pitäisköhän mun tuoda vähän enempikin sille kukkia, kun noin hyvin niitä hoitaa?

Panun kaktus kukkii.

Viikonloppu on taas hujahtanut, perjantaina pidin vapaapäivän ja auttelin vähän raksalla. Sahattiin uria vanereihin, jotka on nyt ruuvattu musacornerin lattian pohjaksi, eli sekin odottaa nyt seuraavaa eli uretaanilevykerrosta.

Lauantaina käytiin akkaporukalla kirpparilla Alavudella, syötiin ABC:n noutopöydästä ja huristeltiin vielä Tuuriin. Kirpparilta löysin aika monta leffaa, lähinnä scifiä, tytär osti vanhoja Suosikkeja joista yhdessä oli Elviksen vanha leffajuliste. Keskiseltä ostettiin lisää elokuvia, pesuaineita, musaa ja itselleni löysin keväisen oranssi/punaraitaisen työpuseron. Ruokapuolelta äiti osti varmaan koko ensi viikon ruuat, joten kyllä me taas säästettiin oikein kunnolla, kun käytiin ostoksilla Suomen suurimmassa kyläkaupassa :)

Tämä päivä onkin sitten mennyt täysin kansanterveydelle, paitsi että sain vihdoin korjattua isännän työhaalarit (HYVÄ MINÄ!) ja pullataikinan tein just ja taidankin nyt mennä pyörittelemään jotain pikkupullia. Onpahan jotain herkkua iltapalaksi tiedossa, vaikka poika tuossa kyllä vähän elätteli toiveita grillillä käymisestä... No, katotaan nyt, ilta on nuori. Kyllähän tuollainen kasvava mies evästä tarvii ja joskus pitää päästä herkuttelemaan grilliruualla.

Soilikissa on nuput! Muistaakseni tähän tulee sellaiset
 syvän fuksian väriset kukkaset, jänskää!

Että tällaista leppoista viikonloppua on meillä vietetty, oikein mukavaa tällainen normielämä, kun vain osaisi sitä aina tarpeeksi arvostaa.

Ja kesäkin tulla jolkottaa, hanget kutistuvat ja pelloilla on jo isoja pälviä joilla linnut kuopsuttelevat, ihmeen vähän noita muuttolintuja silti on näkynyt, joutsenia tietysti, mutta eipä paljon muuta. Mutta eiköhän ne töyhtöhyypät ja peipposet jo kohta tule?! Kuovista alkaakin sitten virallisesti minun kesäni :)

Laiskottaa

Terveisiä iltalenkiltä! Siellä tuulee aikalailla ja liukastakin oli, mutta pakko oli lähteä vähän päätä tuulettamaan, eipä ole tullut lenkillä käytyäkään kuin lauantaina viimeksi. Jotenkin on kyllä niin saamaton ja vetelä olo, että hyi oikeen.

Aamulla isäntä kiikutti iloisen yllätyksen pannuhuoneen nurkasta, sinne oli jäänyt ylivuoteinen jouluistutus lojumaan ja nyt hyasintit ovat kokeneet jälleensyntymisen. Kuinhan tuon kanssa nyt pitäisi menetellä? Ei varmaankaan kannattaisi ainakaan heti hukuttaa sitä kuoliaaksi? Vinkkejä?

Kukkuluuruu!

Raksalla on ruuvailtu ahkerasti, laitan sieltä kohta lisää kuvaa, jahka pääsen sinne kuvailemaan. Sähköjäkin on jo vähän pähkäilty, siinä onkin haastetta, kun talliin tulee kaikenlaista konetta ja vempelettä, pitää olla voimavirtaa ja valovirtaa ja kaikkea niiden väliltä. (No nyt mua heti ohjeistettiin, että ei noiden välillä enää ole mitään, mutta olen itsepäinen ja pidätän itselläni oikeuden kirjoittaa hieman yliolkaisesti ja runollisesti...)  Voimavirtarasioita ostettiin Keskiseltä muovipussillinen, joten pitäisi niillä nyt alkuun päästä.

Vanereita käytiin katsomassa Alavudella keskiviikkona, pitäisi alkaa niistä kehittelemään lattiaa toiseen kerrokseen, sinnehän on myös tarkoitus laittaa lattialämmitys.Eli vaneri tulisi metallipalkkien päälle (juoksut on 600mm välein, joten lastulevy ei siihen käy) ja siihen kahteen kerrokseen gyproc-levy. Alempaan gyproc-kerrokseen jyrsitään urat lämpöputkille ja päälle tulee varsinainen lattiagyproc.

Jaa-a, jos vääntäytyisi tuonne makkarin puolelle, siellä odottaa Esko Valtaoja. Tai siis tietenkin se kirja, Kaiken käsikirja. Ehkä ennätän pari sivua lukemaan, ennenkuin silmät painuvat kiinni. (Ei sen vuoksi, että kirja olisi tylsä, päinvastoin, vaan minä + kirja = zzzzzz....

Pimeää ja surkeaa

Aivan kauhea sää! Tuulee ankarasti ja sataa koko ajan, siis niin synkkää, niin synkkää... Ei ihme, että väsyttää ja mieli on maassa. Eilen sentään vähän välillä aurinko paistoi, mutta tänään ei vahingossakaan! Onneks oli niin kiireinen työrupeama, ettei paljoa ennättänyt säitä kiroamaankaan, mutta jokaisen asiakkaan kanssa oli yksi varma puheenaihe; sade ja se, että mistä sitä aina vaan piisaa kun järvikin on jo ihan pullollaan. Jotenkin jo ihan odottaa niitä pakkasaamuja, jolloin maa on kuurassa ja aurinko paistaa kultaisena taivaanrannassa. Nyt olisi kyllä etelänloma paikallaan, kun koko kesä oli yhtä pettymystä...

Laitetaanpas synkän päivän piristykseksi kuva
 kesäisiltä Juthbacka-markkinoilta,
näinkin voi autonromun naamioida ;)

Mutta se säistä, eipä noille mitään mahda...

Lapsukaisilla on lomaa tämän viikon, mutta ei tässä varmaankaan mitään erikoista ohjelmaa keksitä eikä varmaan ehdittäiskään kun ollaan Timon kanssa ihan normaalisti töissä, voi olla että keilaamaan mennään jonain iltana.

Raksalla on laiteltu rännejä ja väliseiniä jo vähän kaavailtu, laitanpas tähän kuvaa siitä valmiista lattiasta, kaunis ja siloinen siitä tuli ;)

Talon tekoa ei aloitetakaan vielä tänä syksynä, pakko huilata välillä ja säästää rahaa, ja toivoa ettei upota järven alle koko kylä... Aivan hirvittää nuo tulvat, mitä maakunnassa ja muuallakin on koettu!

Hyvä siitä tuli!

Hohhoi, ei pitäis kirjoittaa näin väsyneenä, mutta jotenkin oli pakko nyt jotain tänne laittaa... Hartiatkin on ihan jumissa, nyt olis hieronta paikallaan...

Irtonaisia ajatuksia, irtonaista tekstiä ;D

Hyvää loppuviikkoa kaikille, tasapuolisesti!

Ei tuu yhtää mittään!

Nimittäin tästä mun blogin pidostani, taas on yli kk kulunut viime postauksesta, grrrr...

Raksalla on menty eteenpäin ja talli on saanut lattian! Valu oli viikko sitten ja nyt sitä sitten pidetään vielä ainaskin viikon verran muovin alla, että saa rauhassa kuivaa. Jännä miten suuri merkitys tällä asialla on ollut henkiseen olotilaan, jotenkin niinkuin vähän isompikin taakka olisi harteilta pudotettu ja stressikäyrä humahti kerralla nollatasolle. Aivan mahtavaa! Kuvaa valmiista lattiasta laitan vasta sitten kun saadaan muovit pois.

Lattialämpöputket asennettu, verkot paikoillaan,
 lattiakaivot ja putket paikoillaan.
Vain betonia puuttuu.

Ja syksy on parhaimmillaan vaikka ei nyt mitään ruskasyksyä tullutkaan, niin mukava on tuolla metsissä kulkea kameran kanssa ja ihmetellä luonnon pieniä ihmeitä. Eilen tein vähän pidemmän reissun tuonne Lakeaharjun suuntaan, oli tarkoitukseni kävellä koko muutaman kilsan polku Kellaripurolta Lakiksen päälle, mutta kun olin tunnin kävellyt, niin polku yllättäen katosi ja palasin sitten takaisin. Täytyy yrittää seuraavalla kerralla toisin päin, jos se polku sieltä kumminkin vielä löytyisi... Maasto on siellä kyllä sellaista, että yhtään ei uskalla omia polkujaan kulkea jos ei halua jalkaansa poikki, ja muutenkin olen tosi huono suunnistaja, että parempi vaan pysyä polulla.

Lappajärveä toissailtana kuvattuna
hieman ennen hurjaa ukkosmyrskyä.
Mahdotonta salamointia ja raesadetta,
päälle todella kylmä keli, melkein meni pakkasen puolelle.

Takaisin tullessa poimin suppilovahveroita muovipussin täyteen ja koko loppuilta kuluikin niitä halkoen ja puhdistaen, voisi vaikka niistä keiton vääntää lauantaipäivän kunniaksi. Syö sitten kuka syö.

Kauniita sammalkiviä vaelluspolun varrella.

Vihdoinkin jotain

En ole blogia unohtanut, mutta jotenkin on nyt ollut vaikeaa tällä rintamalla, ei vaan pysty.... Sorry, again.

Ensin kuulumisia raksalta: tallin lattiaan on putket (vedet ja sähköt) vedetty, pohja on tasoitettu, kivituhkaa laitettiin päällimmäinen kerros ja se tampattiin hyväksi. Uretaanilevyt on aseteltu kauniisti siihen päälle ja seuraavaksi aletaan ihmettelemään verkkojen asennusta. Siinäpä se näin lyhykäisyydessään. Aikataulusta vielä sen verran, että Timon kesäloma kului liian nopeasti, eikä asiat (hänen omasta mielestään) sujuneet niin ripeästi kuin olisi pitänyt. Joten hieman tässä nyt podetaan huonoa omatuntoa aiheesta "mikä on kun ei huvita!"

Putket pakattuna käteväksi elementiksi. Tämän
värkkääminen otti aikaa, mutta ihan näppärähän siitä tuli.
 Urat uretaaniin värkättiin sirkkelillä: terä vinoon, niks ja nau!

Mutta ehkä se on tällaista kaikille näin isoon projektiin ryhtyvillä... Tulee väkisinkin suvantovaiheita ja huonoa fiilistä, jos hetken aikaa menee, ettei edistystä tapahdu. Eikä tässä laiskana olla oltu, mutta kun elämässä on muutakin kuin tämä rakentaminen.

Uretaanilevyjä läntätään lattiaan.

Ja koska pitää olla muutakin elämää, niin eilen käytiin taas vanhoja romuja (so., aarteita) hypistelemässä Juthbackassa. Pari tuntia tepasteltiin, minä purnukoita ja miehet jotain muuta hypistellen. Mukaan ei paljoa tarttunut, yksi auton pienoismalli ja vanha hieman ylihintainen Arabian kermakko + sokerikko. Mutta ihan ok reissu vaikka kuuma pikkusen meinas olla. (Niin, emme edelleenkään omista sitä ilmastollista autoa.)

Sain muuten aivan mahtavan lahjan Tiinalta! Muistatteko näitä Pirta-pakkauksia jostain menneiltä vuosikymmeniltä? Olikohan tämä Osuus- vai K-kaupan tuote? Kumminkin tällainen ihan käyttämätön/avaamaton oli löytynyt kirpputorilta ja MINÄ se sain, ihana!

Avaamaton Pirta-pakkaus, sis. pannumyssyn ja pannulapun!

Ja lopuksi vielä kuva niistä Juthbacka-tuomisista, tuota kuosia en tunne, eikä netistäkään sitä löytynyt, mutta tuo nekkahan on tosi hyvän muotoinen, ei kaadu enää kermat pitkin pöytiä! Maksoin näistä yht. 35,- eli hieman oli ylihintaiset, mutta ehjäthän ne ovat ja ihan puhtaaksikin sain. Leiman mukaan nämä on valmistettu v. 1949-1964, eli ei niin kauhian vanhat, mutta mielestäni tosi nätit.

Onko kellekkään tuttu kukkakuosi? Olisiko 50-luvulta?

Hanniikohan näitä arkena käyttää? No arkihan se on yhtä juhlaa joten tottakai!

Higgsin hiukkasia ilma sakeanaan

Siinä niitä on Higgsin hiukkasia!

Melkoinen pölypilvi nousi raksalla ilmoille, kun pohjaa lätkättiin, varmasti moni ohiajaja kauhisteli, että no nyt se palaa tuo talli, kun ei vielä valmiiksikaan ennättänyt.

Meillä on ollutkin nyt tällaisia pölyisiä projekteja peräkkäin, ensin se villojen puhaltaminen tuonne ylös ja nyt tämä, köh köh. Onneks isännällä on kunnon maski tällaisia hommia varten.

Viikonloppuna olisi kaikenlaisia menoja tarjolla, huomenna Ränkirock Lehtimäellä (ilmaiskonsertteja kauniissa ympäristössä, matkaa meiltä vain n. 50 kilsaa), Wanha Woima päivät Oulaisissa (mahtavat romppeet, paljon vanhaa tavaraa ja menopelejä, matkaa n. 170 kilsaa...) Rokulipäivillä Alajärvellä voi myös pyörähtää, jos tulee tuonne Lehtimäelle lähdettyä, kun on siinä matkan varrella. Ja jos lähtee Oulaisiin niin samalla vois käydä Ylivieskassa Kärkkäisellä shoppailemassa. Yleensä mun shoppailureissut päättyy kyllä aina samaten, eli en kumminkaan löydä mitään kivaa vaan ostan sitten vaan lakupussin...

Vaatteita mun kyllä pitäisi ostaa, mulla ei oo mitään päälle pantavaa. Mutta kun minä VIHAAN VAATTEIDEN OSTAMISTA! Ei ole tukalampaa paikkaa meikäläiselle kuin marketin sovituskoppi, jossa on kaiken tilanahtauden ja epämukavuuden lisäksi lamput, jotka tekevät minusta ihan aneemisen narkomaanin värisen, ja se näky karkoittaa kyllä viimeisenkin ostohalukkuuden. Onneks on äiti, joka kantaa poloiselle raksaajan akalle vaatteita kirpparilta ja alennusmyynneistä, eläköön äiti!

Kasvimaalla kykin eilen hetkisen, oli niin lämmin, että jouduin pian luovuttaa. Sieltä ei ole isoja odotettavissa, avomaalla on vain punajuuria ja laatikossa kesäkurpitsaa, kirsikkatomaattia ja paprika, josta jo kokemuksesta tiedän, ettei se valmiiksi ennätä kun syyshallat sen nitistää. 

Mutta sainpahan edes enimpiä roskia nypittyä ja vähän kävin sotaa sirpin kanssa nokkosia vastaan. 

Ai niin, veljen vaimo lahjoitti minulle kaksi perennan alkua, lehtosinilatvan, joka on kuulemma persikan värinen ja alppikohokin, jännä nähdä minkälaisia niistä tulee, laitan sitten kuvia kun ne kukkii, eli ehkä vasta ensi kesänä, sorry...

Lähimatkailua ja lätkäämistä

On niin lomalaisella kiirettä pitänyt, ettei ennätä blogia päivittää, ei sitten millään!

Raksalla on sellainen tilanne, että vanhat, uusiokäytetyt villat on lyöty seiniin ja muu ylimääräinen sälä tallista on nyt poistettu. Eli lattia olisi nyt tasoitusta ja lätkäämistä vailla. Lätkäkone tuodaan varmaan tässä loppuviikosta paikalle ja siinähän sitä sitten riittää täryyttämistä joksikin aikaa.

Minä oon tässä nyt sitten vaan lomaillut, eli yrittänyt saada tätä huushollia jonkinlaiseen järjestykseen, mutta hyvin verkkaiseen tahtiin, ettei lomailun päätarkoitus vaan pääsisi nurjahtamaan väärälle puolelle ;) Eli aamulla SAA nukkua pitkään jos huvittaa ja vaikka keskellä päivääkin voi torkahtaa jos oikeen ramasee, sehän se tässä lomassa on parasta, että aikataulut ei velvoita mihinkään vaan voi asioita tehdä ihan oman jaksamisen ja innon mukaan. Ja jos ei ole innostusta ruveta mitään tekemään, niin sitten ei tehdä. Paitsi pakolliset, eli ruuanlaitot ja pyykkäämiset. Ja kukkien kastelut ja... Mutta nehän nyt meneekin harrastuksen nimikkeellä nuo tuollaiset.

Ja nyt on vihdoinkin ihan oikea kesäsää, aurinko paistaa ja lämpöä on just mulle sopivasti eli 24 astetta, yhtään lämpösempi ei saa olla tai iskee armoton urvelo ja itsesääli.

Matkailut jää tältä kesältä kyllä ihan minimiin, Englannin reissu päätettiin unohtaa olympialaisten takia ja saa nähdä tuleeko muuallekaan lähdettyä, voihan sitä nyt vielä miettiä uudemman kerran sitten kun isäntäkin pääsee lomille. Jos jonkin lyhyen piston jonnekin keskiseen Eurooppaan tekisi?! Olishan se lapsille kiva vähän vaihtaa maisemaa, mutta  ans kattoo nyt...

Meillä on Timpan kanssa yhteisenä (outona?) harrastuksena käydä tsekkailemassa hautausmaita aina kun paikalle satutaan. Viimeksi ajeltiin Ylistaroon (siellä on se ylimitoitettu, mutta kaunis kirkko) ja tutkittiin sikäläisten komeita ja vähemmän komeita hautakiviä, kyllä huomas jo kaukaa kuka oli rahvasta ja kuka ei ;)

Ja kyllä siellä oli paljon sellaista "vaatimatonta, mutta kaunista" eli vanhoja, ajan tylsällä hampaalla kaluamia kiviä, joilla kasvoi särkynyttä sydäntä ja juhannusruusua.
Laitetaanpas aiheesta kuvia tähän loppuun ja toivotetaan samalla lukijoille hyviä kesäpäiviä!

Juhannusruusu kukki Ylistaron
hautausmaalla.

Upeita kotkansiipisaniaisia korkean
 hautakiven molemmin puolin

Todella suuri ja vanha
 kaksihaarainen kuusi.

En olekaan ennen huomannut käydä
 katsomassa Ylistaron kirkkoa
takapuolelta, upea ikkuna!

Tästä kulmasta kirkko onkin jo tutumman
näköinen. Sisälle emme päässeet,
kun kello kävi jo iltakymmentä.