Uusi harrastus?

Partiohommat siis loppuivat jo keväällä ja nyt on iili, että jotain pitäisi löytää tilalle. Teen mielelläni kaikenlaista käsityötä, piirtelen ja värkkäilen läsitöitä, mutta ne ovat kovin yksinäisiä harrastuksia. Tietenkin voisin mennä johonkin kansalaisopiston kurssille, mutta jotenkin nyt sekin ajatus tökkii.

Yhtenä vahvana vaihtoehtona olen ajatellut jotain spr-vapaaehtoistoimintaa ja mahdollisesti voisin liittyä spr:n kautta Vapepan hälytysryhmään, sillä sekin jäi ajatuksen asteelle maastoetsinnän kurssin käytyäni. Oli nimittäin aikomuksena perustaa jokin partion oma hälyryhmä, mutta kun se partio kerran tuli tiensä päähän, niin sekin jäi. Harmitti, kun tässä joku päivä sitten oli pikkupojan etsinnät käynnissä aivan naapurissa, mutta minä en sitä tiennyt kun en ole hälyketjussa mukana.

No, pitää nyt kuulostella mitä muita vaihtoehtoja keksis. Yhdistystoiminta on aina ollut lähellä sydäntäni ja kotiseutuseurojen toiminnassakin yritän olla mukana, Vimpeli-seuran johtokunnassa olen istunut jo aika kauan ja aion istua vastakin, se on tärkeää ja mukavaa hommaa, eikä kumminkaan työllistä liikaa. Sen takia nykyään onkin vaikea saada ihmisiä mukaan yhdistyksiin, kun pelätään sitä valtavaa työn määrää mikä sieltä pärköää ja tiedän kyllä aika tarkalleen miltä tuntuu, kun pitäisi saada kirjanpidot ja vuosikokouspaperit kokoon ja pitäis tehdä ihan oikeitakin töitä... Eli en enää koskaan suostu mihinkään puljuun sihteeriksi tai puheenjohtajaksi.

Nyt pullataikina odottaa uunissa (laitan uuniin nousemaan, kun ei tahdo muuten onnistua...) ja pitää ruveta leipomistouhuja virittelemään. Hyvät viikonloput!

Iisku kurkistaa, kukkuu!

100 vuotias

Pyhänä oltiin juhlimassa äidin Oskari-setää, joka täytti 100 vuotta pääsiäisen aikoihin. Ajatelkaa, 100 vuotta! Miten paljon Suomi ja koko maailma on muuttunut tuona aikana, eihän sitä oikein osaa edes kuvitella, että minkälaista se arkinen elämä tuolloin vuosisadan alussa on ollut lapsena ja nuorena, kun syntymävuosi on 1913!
Mukava oli nähdä sukulaisia noinkin isolla skaalalla pitkästä aikaa, eihän siellä ihan kaikkia ollut, mutta aika paljon sellaista väkeä, jota ei ole nähnyt vuosikausiin. Monta tuntia istuttiin ja juteltiin, tällä taas jaksaa pitkään!
Taitaa muuten mennä jonkin aikaa, että pääsee seuraavan kerran 100 vuotisjuhlille...

Poika palasi perjantaina Berliinin reissulta, hyvin oli kaikki mennyt vaikka täällä murehdittiin kun ei matkalaisesta kuulunut mitään koko aikana. Tuliaisiakin oli laukun täydeltä, vaikka yritettiin vinkata, ettei tarvi sitten mitään tuoda, vieläkin tuota suklaata riittää. Kermalikööri tosin jo lipitettiin :)

Niin, sitähän minun piti kertoa, että meidän partiolippukunta lakkaa nyt sitten toimintansa, kun just tänä keväänä yhdistys täytti 10 vuotta. Eihän tässä näin pitänyt käydä, mutta jotenkin on päällimmäisenä tunteena SUURI helpotus. Aivan niinkuin joku kivireppu olisi pudotettu olalta ja voisi tehdä MITÄ VAAN!
Ei enää koskaan tilinpäätösasiakirjojen tekemistä eikä jäsenrekistereiden päivitystä, eikä raha-anomusten täyttöä eikä... Mutta toisaalta – ei koskaan enää innostavia palavereja, riehakkaita sudenpentukisoja, vaiherikkaita kesäleirejä jne.!

Olen tämän pvän sairaslomalla, pää on sekaisin kuin Haminan kaupunki, kurkku ja pää kipeenä, nenä vuotaa, niisk. Huomenna yritän raahautua töihin sillä on palaveripäivä ja ne on tosi kivoja kun näkee kaikkia työkavereita kerralla ja voidaan purkaa sydäntä ja innovoida kaikenlaista, mutta kattoo nyt nouseeko kuume vai ei.

En tiedä olenko jo aiemmin kertonut tämän, mutta meidän kissalla on vähä vaarallinen nukkumapaikka, se nimittäin tykkää nukkua pesukoneessa. Joskus kun menee pesuhuoneeseen, niin sieltä kuuluu vain sellainen kumea "kurrrr"... Ja siellähän se katti karvajalka on, pesukoneen teräksisessä rummussa uinumassa.

Panu rummussa.

Kerran säikähdettiin kunnolla, kun olin just laittanut koneen pyörimään ja isäntä alkoi ihmetellä, että missäs Panu? No minä heti pesukonetta sammuttamaan, joka oli jo käynyt kaikenmaailman esipesut läpi ja lämpötilakin yli 60 astetta, ja sanoin jo isännälle, etten kyllä uskalla tätä aukaista jos se kissa täältä löytyykin?! Ei se sitten onneksi siellä ollut, vaan nukkui tytön kammarissa sängyn alla ihan tyytyväisenä elämäänsä.

Onko teidän lemmikeillä vaarallisia tapoja? 

Raksallakin on edistytty, marttahuone on saanut lattian! Jännä miten se koko huone nyt vasta ihan kunnolla hahmottui ja kuinka isolta se näytti. Eniten kaipaan sieltä sitä hyllytilaa, jonne saa kaikki harrastekirjat, kansiot ja paperit siististi arkistoiduiksi. Ja järkevät säilytystilat kaikenmaailman kemikaaleille ja öljyväreille. Ja jossain välissä sinne pystytetään maalausteline, sellainen tukeva, joka jaksaa kannatella vähän isompaakin taulupohjaa. Ja sitten mä ruppeen taiteilijaks :) 

Ja sitten sinne pitää saada ISO työpöytä, sellainen jolla pystyy tekemään itse pinkopohjia ja leikkaamaan kangasta. Ja tietenkin nurkkaus jossa pystyy tekemään lasitöitä ilman, että saa pelätä lasinpalojen joutuvan vääriin paikkoihin...

Oikeen kivaa loppuviikkoa kaikille, kyllä se kesä tulee, pikkuhiljaa.

Joulurauhaa

Joulurauhaa on tiedossa Lehmihakaankin, siivoukset on jo tehty (!!) ja enää yksi kaupassa käynti on tiedossa ennen aattoa. Niin ja joulukukat ovat vielä paikallisessa kukkakaupassa, ne haetaan sitten ihan viime tipassa ja yritetään saada perille paleltumatta n. parinkymmenen asteen pakkasessa, onneksi vielä painetaan sanomalehtiä, että on mihin kääriä! (Mitähän muuten sitten tehdään kun kaikki lehdet ovat vain sähköisessä muodossa, mihin kukat siteen kääritään? Ja miten saunan saa syttymään? Ja mihin englantilaiset käärivät Fish and chips-annoksensa? Ja mitä minä laitan eteiseen kenkien alle...)

Noin tunnin päästä tulee ihana kummityttömme meille muutamaksi tunniksi hoitoon, mahtavaa! Just tuossa ihmettelin, että onpa hiljaista ja toimetonta kun kissin kanssa tässä Yle Leaksia katsotaan, no, kohta on säpinää :D Veikkaan, että n. 100 kertaa juostaan edestakaisin noita vintin rappuja, ne kun on lasten mielestä ihan vastustamattomat... Muumitalon voisi roudata alakertaan ja tietenkin pelukopsan, sen missä on sata muovieläintä ja muuta pikkusälää, se on mukava kaataa keskelle lattiaa ja sitten yksi kerrallaa tutkitaan, että mikäs elukka tämä on ja miten se sanoo.

Voi että joulua nyt varjostaa tuo kadonnut pikkupoika, minne se on voinut mennä?  Ei tule joulua ennenkuin tuo mysteeri ratkeaa. Vapepalaisen jalka vipattaisi mukaan etsintöihin, mutta nyt on matkaa liikaa ja on siellä etsijöitä ilman minuakin ihan tarpeeksi. Ihan sydäntä särkee...

Mutta nyt hiljenee Lehmihaka, oikein rauhaisaa joulua kaikille raksa- ja blogi-ihmiselle!

Rauhaisaa Joulua!
Kuva otettu partiolaisten kynttiläpolun seimeltä.

Hui kun tuulee!

Eilisen ja tämän päivän on käynyt sellainen puhuri, että muutama pakkasaste tuntuu tuplaten kylmemmältä, ihme kun yöllä sain nukuttua, yleensä tällainen sää valvottaa. Heräsinkin vasta ennen yhdeksää, joten unenlahjoja löytyi ja niitä riitti!

Raksalla on tehty väliseinien runkoja ja seuraavaksi aletaan miettimään sähköistyksiä, Gyprocin hintoja on kyselty, mutta levyt ovat vielä tilaamatta. Isäntä lähti sinne just lumia lykkäämään, onneksi traktori taas toimii, ettei tarvi käsipelillä ruveta pönnäämään. (Autokin muuten toimii, siinä on jotain häikkää starttilukossa, mutta kun sen tietää niin – no problem!)

Eilen oli siivouspäivä. Vintti puunattiin, viriteltiin joulukötöstyksiä ja lopuksi tytär koristeli kuusen rapputasanteelle, hyvä tuli! Päätettiinkin vietää joulu siellä niin ei tarvi täällä alakerrassa siivota ollenkaan ;D No, voihan olla, että tässä vielä innostuukin siivoamaan, kun tulee vapaapäiviä aika hulppeasti, tosin suurin osa vasta joulun jälkeen...

Ensi viikolla on ohjelmassa kahdet jouluruokailut. Tiistaina mennään pitäjäseuran kustantamille paikalliseen ja torstaina päästään töistä Kylpylä Kivitipun notkuvien herkkupöytien ääreen. (Alkoi jo kuola valua rinnuksille, nam nam...) Muita pikkujouluja yms. juhlistuksia ei enää sitten olekaan ennen varsinaista juhlapäivää, ehkä koulun joulukirkossa käydään, sillä se on illalla ja jos mieskuorolla on joulukonsertti niin siellä voitais piipahtaa.

Partion kynttiläpolku oli hieno kokemus, siitä varmaankin tehdään perinne, paitsi se kohta jätettäis pois, kun meinattiin polttaa mökki glögin lämmityksen yhteydessä... (Jätettiin glögi hellalle ja mökin ovi napsahti lukkoon, onneksi taskussa oli avain, joka tosin oli väärä. Siis kunnasta oli annettu meille väärä avain, tämä huomattiin kyllä heti jo sinne mennessämme kun avain ei sopinut lukkoon ja ovi olikin jo valmiiksi auki!
Sitten soitettiin kiinteistöhuollon miehelle, joka pian tulikin, tosin ilman avainta... Ei auttanut muu kuin kutsua palomestari vääntämään väkisin ovi auki, siinä vaiheessa glögi oli jo ennättänyt höyrystyä atmosfääriin, enää pari tippaa oli jäljellä litrasta joulujuomaa...)
Hah, nyt tuo episodi jo naurattaa, mutta ei naurattanut siinä vaiheessa kun hysteerisenä kierrettiin mökkiä ja mietittiin, että mikä ikkuna kannattaisi rikkoa ja missä ihmeessä on sähkörasia, että saisi sähköt mökistä poikki....

Laavulla tarjottiin kynttiläpolun päätteeksi glögiä ja pipareita. 

Väkeä kynttiläpolulla oltais mielellään nähnyt enempikin, mikähän siinä on kun jotain järjestää niin ihmiset eivät vaan löydä paikalle? Tämäkin olisi ollut ihan ilmaista lystiä ja vaivaakin nähtiin, kun kolmena päivänä ma-ke peräkkäin kynttilät polulle sytytettiin klo 16.30–20 väliseksi ajaksi, ja pitihän ne tietenkin myös sammuttaa... Tarjoiluja ei sentäs joka päivä järkätty, eikä oltais ehditykään, kun on kumminkin muutakin elämää meillä kuin tämä partioilu ;)

Itsenäisyyspäivän mietteitä

Tänä aamuna mentiin jo kahdeksaksi sytyttelemään sankarihaudalle kynttilöitä, tällä kertaa emme tehneet turhaa reissua vaan kaikki sujui hienosti ja valmiita oltiin jo ennen yhdeksää. Ja jälleen tuli kirkkomaalla harras mieli ja syvä kunnioitus isänmaata puolustaneita kohtaan.

Isänmaallisuus tietenkin korostuu tällaisena päivänä, mutta kyllä omasta puolestani voin sanoa, että on se jotain niin sisäänrakennettua, että se heijastuu ihan arkielämäänkin vaikkei siitä nyt varmaan niin kovaa äläkkää pidäkään. Me ollaan vielä sitä sukupolvea, jotka olemme kuulleet sotajuttuja ihan oikeilta sankareilta ja joiden lähisukulaiset ovat rintamalla olleet. Enkä ole varmasti ainoa, joka vielä tunnistaa itsessään jonkinlaista ryssänpelkoa. (Kamala sana, mutta sitähän se on, mitä sitä kaunistelemaan.)

Minä ainakin osaan arvostaa itsenäisyyttä ja juhlistan sitä omalla tavallani. Omia lapsiani en kumminkaan aio mitenkään tähän asiaan aivopestä, mutta luulisin, että tartutan tätä asennetta ihan huomaamattani. Mutta toisaalta, mitä jää jäljelle jos ei osaa arvostaa omaa isänmaataan, jota niin monet hengellään sodissa puolustivat?

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Partsapähkäilyä

Jäätaidetta.

Perjantaina aloitin vapaapäivän menemällä ostoksille, kuopukselle piti saada saappaat ja kunnon taskulamppu partion yövalvojaisia varten ja löytyihän ne. En tosin ollut ajatellut tuhlata saappaisiin ihan noin paljoa rahaa, ja kun on tottunut paljon kirppikseltä vaatteita hakemaan niin 45,- saappaista tuntui ihan käsittämättömältä summalta! No, jos ne nyt menis edes pari vuotta, kun on tuo pahin kasvupyrähdys takana.

Partion merkeissä meni muutenkin viikonloppu, perjantai-iltana pidettiin aluepalaveria samalla kun lapset aloittelivat yövalvojaisia, puhuttiin muutama tunti siitä, mitä lippukunnille kuuluu ja miltä toiminta näyttää tulevaisuudessa.
Meillä ei hyvältä näytä, vetäjäpula on saanut aikaan sen, että jäsenistö pienenee hurjaa vauhtia ja viikottainen toiminta on yhden tarpojavartion (12-15v) varassa. Jotta jotain pystyisimme kuitenkin jäsenille ja muillekin halukkaille tarjoamaan, olemme nyt syksyn ajan käyneet retkillä n. kerran kuukaudessa, viimeksi tänään tuossa Lakiksen maastossa.
Mutta muuhun ei rahkeita ole riittänyt, sillä voin kertoa, että joka viikko koloillan pitäminen ja partio-ohjelmassa pysyminen vaatii vetäjältä aika paljon omistautumista, etenkin jos ryhmässä on yksikin vilkkaampi kaveri... Itse olen aikoinani vetänyt sudenpentulaumaa ja vartio-ikäisten tyttöjen ryhmää ja vanhan ohjelman aikaan se nyt jotenkin meni, mutta mielestäni nyt olen jo pudonnut niin totaalisesti kelkasta, että en (koulutuksesta huolimatta) ymmärrä tätä uutta ohjelmaa kaikkine suorituksineen ja kasvatustavoitteineen, se on kertakaikkiaan tehty liian vaikeaksi niin vetäjille kuin vedettäville!

No tästä ollaan kyllä joka yhteydessä puhuttu, ja aina ollaan saatu samat ohjeet, että eihän teidän tarvitse sitä ohjelmaa niin tarkasti noudattaa ja voi keskittyä ihan haluamiinsa osa-alueihin ja tehdä niinkuin itse haluaa, mutta ei se nyt ihan niin mene. Sillä sitten kun on lippukuntien, piirin tai koko järjestön yhteisiä leiriä ja kilpailuja niin meidän lapset ovat siellä lapaset ojossa toljottamassa, että mistä ne nyt oikein puhuu ja miksei me osata näitä samoja asioita kun nuo muut? Miks me ei ikinä pärjätä näissä kisoissa? Miks me ollaan aina viimeisiä? Miks me ollaan näin huonoja?

Eli on kyse siitä mitä vaaditaan ja mitä pystytään tarjoamaan.

Sekin on aika uskomatonta, että kun koko ajan meidän pitää taistella muutenkin olemassaolomme puolesta, niin monissa kunnissa partiolaisia on alettu häätää pois toimitiloista ja ne vähäiset kunnon retki/leiripaikat on nyt kaavoitettu tai pistetty niin kalliille vuokralle, ettei sinne ole varaa mennä. On todella kaksinaamaista käytöstä tällainen kun aina kehutaan, miten tärkeää lapsi/nuorisotyötä me tehdään  ja tuodaan harrastusmahdollisuuksia paikkakunnalle, ja samalla selän takana toimitaan näin. Kyllähän meitäkin aikoinaan lahjakkaasti pompotettiin paikasta toiseen ja esitettiin toimipaikaksi jotain komeroa nuorisotalolta, mutta onneksi pääsimme sitten toisen yhdistyksen omistamiin tiloihin, missä on luontokin ihan muutaman metrin päässä, ettei tarvitse asvaltille nuotioa viritellä ;D