lauantai 30. maaliskuuta 2013

Trulleja odotellessa

Joku kyseli, että kuinka kaukana meidän raksa on nykyisestä asuinpaikastamme. Toivottavasti alla oleva kuva kertoo asiasta jotain, eli tuo nuolen alla oleva rakennus on meidän uusi talli, etäisyyttä ei siis linnunteitse ole paljoakaan, tietä pitkin n. kilometri. Eli lähellä ollaan ja hyvä niin, ei tästä muuten mitään tulisikaan.
Tuolla se pilkottaa naapurin puukasojen takana,
meidän uusi talli.
Raksalla on viime päivän tehty eristyshommia. Tuota villaputua on nyt sullottu tuo "musacornerin" lattian täydeltä ja vähän jo marttahuoneenkin pohjaan. Pölyistä hommaa, mutta onneksi on noita hengityssuojaimia, ettei keuhkot kärsi. Vaatteissa ja kengissä putua kulkeutuu joka paikkaan, kotonakin saa imuroida vähän väliä, mutta väliäkös tuolla.

Laitetaanpas vielä tämän päiväistä kuvaa raksalta.
Marttahuoneen eristeet ovat vielä
odottelemassa isoissa pusseissa.

Musacornerin pohja on täynnä fylliä.
Kissin kanssa tässä ollaan odoteltu trulleja, muttei ole vielä ketään käynyt, vaikka kyllä niitä muutama jo liikkeellä näkyi. Ohi menivät, höh. Saa nähdä saako itse mutustella nuo suklaat pois... On tämä kylä melko hiljaiseksi käynyt. Harmi. Kylän vähäinenkin yhteishenki lopahti kyläkoulun lakkautuksen jälkeen, eikä sitä taida enää helposti saada viriämään. Mutta saa nyt nähdä, täällä on kaikenlaista kylähanketta ja strategiaa käynnissä, joista voisi jotain piristystä itää!

Ja onhan se niinkin, että jos jotain säpinää tänne haja-asutusalueelle haluaa, niin voi ihan katsoa peiliin ja katsoa mitä sieltä löytyy... Ja sieltähän näkyy kaikkeen yhdistys/yhteisötoimintaan lopen väsynyt kansalainen, joka ei itse VIITSI osallistua mihinkään, mitä kylällä järjestetään.

Illalla aiotaan käydä perinteisesti kokkoajelulla, voisi ottaa makkarat mukaan jos sattuisi, että jossain pääsee niitä paistamaan, joillakin kokoilla näkyi ennakkotietojen mukaan olevan puffetitkin. Ennen vanhaan, eli silloin kun minä olin pieni, kokkoja poltettiin melkein joka taloudessa, kasaan raahattiin kaikki vanhat homeiset heinät, linttaiset öljykanisterit, rikkinäiset kumisaappaat, papan kauhtuneet raappahousut ja koko komeus valeltiin bensalla ja tuikattiin tuleen :) Nykyään on niin tarkkaa, että mitä saa polttaa ja mitä ei... No, ihan hyvähän se on, eivätkä ne käryävät renkaat niin mieltänostattavia olleetkaan.

Huomenna täytyy päästä metsään, eilen tein vain sellaisen pikakeikan josta ei tullut kuin vihaiseksi. Taidan tehdä oikein eväät mukaan ja teen vähän pidemmän reissun :)

Tuleeko telkkarista enää ikinä mitään katsottavaa? Ja mikä ihme tuo Äireet läx on? Ehkä olen vain tyhmä, mutta en ymmärrä tuon ohjelman ideaa, ymmärtääkö joku muu?

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Pääsiäistä

Onpa mahtavaa kun aurinko paistaa ja on vapaata, vasta tiistaina pitää palata tahkoa pyörittämään, tämähän on ihan luksusta!

Miesväki on toipunut flunssasta, me naiset tällä kertaa säästyttiin, vaikka olin tiistaina ihan varma, että nyt se tulee minuunkin tuo kamala tauti, kun rintalastan alus oli tosissaan kipeä ja yskitti ikävästi. Mutta yhden hyvin nukutun yön jälkeen se sitten menikin ohi ja eilen olin jo töissä.

Nuo eteläikkunan kukkaset tuntuvat tosissaan tykkäävän auringosta, enkelinsiipi pukkaa koko ajan uutta lehteä ja flamingokukkakin on toipumaan päin, sitä en tosin laita suoraan paahteeseen, sillä siitä se ei taida tykätä. Mutta orkideamulta on tehnyt sille hyvää ja siihenkin on tullut muutama ihan uuden uutukainen lehti. Jospa se siitä, pikkuhiljaa...

Äidiltä sain pari paavalinkukkaa ja soilikin, niihin varmaan kohta alkaa tulla nuppuja, jos en ennätä hukuttamaan niitä. Äidin soilikit ainakin ovat olleet tosi ahkeria eteläikkunalla kukkijoita joten toivoa on.

Enkelinsiipi kasvaa ihan silmissä!
Tänään juhlitaan vihdoin esikoisen aikuistumista, varsinainen merkkipäivä oli jo viikkoja sitten, mutta on tässä ollut niin kaikenlaista, että päätettiin tehdä kakku vasta näin pääsiäiseksi. Ja samalla voidaan juhlia ajokorttia, eilen meni inssi läpi, vaikka vähän toipilaana joutui kokelas koitokseen :) 

Voi kauhistus kuinka sitä voi tuntea itsensä vanhaksi, kun oma lapsi täyttää 18 vee... Sitä on yhtaikaa iloinen ja surullinen, ehkä jotain alitajuista luopumista ja toisaalta itsensä kannattelua, että eihän se nyt heti maailmalle lähde. Ja sitten taas toisaalta, toivottavasti jossain vaiheessa lähtee, eihän se ole lapsen tarkoitus ikuisiksi ajoiksi äidin kainaloon jäädä!?
Kukkien joukkoon oli tulla tupsahtanut
 tällainen pojan  näpräilyn tulos :)
Taitaa olla oma hylly jo täynnä kun näitä
putoilee jo alakertaan...
Timppa on ollut aamun raksalla villoja laittelemassa Markun kanssa, mutta eiköhän ne kohta vapauta itsensä pääsiäisen viettoon. Sitten varmaankin pakataan täytekakku ja limpparit ja lähdetään mummulaan!

Tämän saint paulian ostin jo viikkoja sitten,
vielä se on iloisesti kukassa,
 ihan kiva pääsiäiskukka :)
Hyvää pääsiäistä kaikille! Nautitaan vapaapäivistä ja hiljennytään kiittämään rakkaista ihmisistä ja elämästä yleensä!

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Pulmua vai Sirkkua?

Jokin outo sanaleikki tuli tästä palmusunnuntaista ja ajattelin kysyä blogini lukijoilta, että käytetäänkö teillä Pulmua vai Sirkkua?
Ja mitä teillä syödään pyhäaamuisin?

Meillä syödään sunnuntaina melkein
aina Anna-Manna velliä ja mansikkasoppaa!
Ja sitten asiaan.

Tänään meillä juhlittiin anopin 80-vuotispäivää, tosin hyvin maltillisesti ja ihan vaan oman perheen parissa. Juhlakalu itse tuumi, että paperista luettuna tuo 80-vuotta tuntuu ihan omituiselta, eikä hän tunne itseään ollenkaan niin vanhaksi tummuksi, vaikkei näkö ja kuulo enää toimikaan juuri mitenkään, sillä lanttu leikkaa ja liikkuminenkin on vielä tosi hyvää. Toivotaan hyviä vuosia paljon lisää.

Viikonloppu meni taas ihan liian nopeasti, perjantaina pidin vapaapäivän ja siivoilin vähän enimpiä pölyjä pois nurkista, joulukuusenkin sain pakattua takaisin varastoon just sopivasti ennen pääsiäistä :)
Lauantaina oli viimeinen luontokuvauskurssin kokoontuminen ja kurssin näyttely pystytetään huhtikuun alussa Itäkylätalolle. Jos ja kun kuvat kootaan nettiin, niin laitan tänne linkin, että pääsette tekin katselemaan!

Kurssi oli kaiken kaikkiaan ihan ok, vähän olisin enempi kaivannut sitä käytännön puolta, mutta toisaalta vuodenaika oli sellainen, ettei pitkiin metsäretkiin oikein ollut mahdollisuutta. Ja kyllähän se on niin, ettei kuvaamista opi muuten kuin kuvaamalla ja luontokuvauksessa tärkeintä on luonnossa liikkuminen ja luonnontuntemus.

No, ihan hyviä vinkkejäkin saatiin, eli eväät kannattaa olla kunnossa kun lähtee kojuun tuntikausiksi istuskelemaan :) ja hernepussista voi ommella itselleen tosi kätevän "jalustan" vaikkapa kameran tukemiseen auton ikkunalle, ja pikkulintuja kannattaa houkutella paikalle linnunlauluäänitteillä jos vain ei mene ihan liiallisuuksiin, niin että pariutuminen ja pesintä kärsii... Ja on noilla guruilla kyllä paljon hyviä juttuja, monet naurut saatiin!

Haavereiltakaan ei tänä viikonloppuna säästytty, veljen vaimo liukasteli kotipihassaan ja nyt on jalka paketissa, toivottavasti ei tullut murtumia, se selvinnee huomenna röntgenissä... Terkkuja vaan ja pikaista paranemista, on siinä nyt koreografiat mietinnän alla, että kuinka pysyy pikkulikan perässä yhdellä jalalla konkaten, huh huh.

No nyt vähän hyppii tämä tarina, mutta antakee anteeks. Varmaan vähän väsyttää kun on ollut niin vaiherikas päivä.

Isäntä on sairastellut torstaista lähtien yskää ja kuumetta ja just nyt illalla esikoinenkin mittasi kuumetta, taitaa tulla nyt tauti häneen kun jo tuolla vintillä yskiskelee... Voi tätä tautista aikaa.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Totuuden torvelo


Käväisin jollakin blogilla ja ihastuin valtavasti, kun siellä oli otettu kuvia huushollista ihan ns. normisiivossa, jotenkin silmäni avautuivat ja tulin miettineeksi, että on tämä blogaaminenkin vähän tällaista pintakiitohommaa, jos niin haluaa. On niin helppo ottaa kuvia sellaisesta kantista, että kaikki näyttää kuin sisustuslehtien sivuilta ja samalla arjen jäljet katoavat ja blogista tulee persoonaton, joskin nätti katsella.

Siispä tein minäkin pyhän päätöksen, että nyt elämänmakua tännekin ja heti. Tässä nyt siis tulee totuuden torvelolta muutama kuva, joista sommittelun ja kuvakulman merkitys toivottavasti paljastuu.

Meilläkin on jo pääsisistä tehty!
Ja karu totuus, meillä mitään ole vielä asian hyväksi tehty,
vaan kaikki on ihan niinkuin joulun edeltä...
 Ei yksi pupu pääsiäistä tee...
No minähän olen mestarileipuri ja mustakkapiirakankin taioin tosta vaan, herkullista tuli pienellä vaivalla ja kaikki ovat onnellisia.
Siinä se on, vaivaton piirakka!

Ja tässä vähän laajempi kuvakulma.
...ja vielä vähän laajempi kuva.
Ja kuka siivoaa jäljet? Ja tiskaa likaiset taikinakulhot ja pyyhkii mikroaaltouunin rasvaroiskeista? Ei se leipominen ihan niin kivaa aina ole... Ja kyllä, meillä käytetään paljon Rainbow-tuotteita :)

Lopuksi vielä kevennys, kissan kanssa ollaan tehty aselepo ja tuossa se nyt pötköttää pyhäasennossaan.
Panun pyhäasento.
Sää näyttää otolliselta ulkoilulle, joten taidanpa minäkin kaivaa lumikengät esille ja lähden metsäretkelle, hyvää pyhän jatketta!

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Karvainen hortonomi

Tänään oltiin lapsosten ja mummun kanssa kirpparilla Alavudella, kun isännältä tuli puhelu: "-Et ikinä arvaa mitä täällä kotona on tapahtunut?!" No minähän heti ajattelin, että jotain kauheaa, että tulipalo tai vesiputki haljennut tai auto taas rikki tai isännällä käsi poikki tai... "-No ei mitään vaarallista, kissi vaan on ruvennut hortonimiksi..."

Kivasti on siinä aaloen purkki
 levällään ja juurakkokin kaivettu ylös.
Eli Panu-kissillä oli aika tullut pitkäksi ja se oli ajankulukseen keksinyt alkaa harrastamaan multien vaihtoa, pari kukkapurkkia oli möyritty pitkin pöytiä ja vähän lattiallekin, mutta onneksi varmaan mitään peruuttamatonta vahinkoa ei katti ollut saanut aikaiseksi.
Aaloen jouduin tosin purkittamaan ihan uusiksi ja vähän on juuria revitty, saa nähdä tuleeko siitä enää eläjää.
Syntipukki.
Ajattelin sitten auttaa pikkuystävää uuden hienon harrastuksen alkuun ja ostin innostuksen virittämiseksi kissille ihan oman kukkasen:
Tämän kimppuun ei niin vain hyökätäkään! Ähäs!

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Pyhänä tuli sitten käytyä metsässä, sää oli mitä mainioin joten otin kamerankin mukaan.

Oravan eväs oli jäänyt juurakon päälle.
Siitä meni kärppä!
Kuka arvaa mistä nämä rääpeet
 ovat kuuseen tulleet?
Jälkiä oli monenlaisia hangella ja jotenkin sellaista kevään tuntua, vaikka lunta on paikoittain tosi paljon ja pakkastakin rapsakat kymmenen astetta. Ja metsäaukealla kävi yllättäen niin kova tuuli, että villahuivi piti kaivaa taskusta, onneksi olin sen tajunnut ottaa mukaan.
Thuulee....
Ressu oli tietenkin taas mukana, se lähtee metsään aina yhtä innoissaan ja pitää aika hyvää vauhtia tutkiessaan kaikki mahdolliset jäljet ja merkkaa joka näreen, mistä sitä merkkausvärkkiä oikein riittää? 
Ressu, aina yhtä innokas metsäkaveri!
Olisin ollut tuntikausia reissussa, mutta tällä kertaa piti päästä katsomaan kummityttöä, joka on vaan niin suloinen ja kasvaa nyt niin nopsasti, ettei haluaisi hukata hetkeäkään hänen prinsessuutensa seurasta.
Rinsessa.
Nyt tuvassa odottaa iltakahvit ja voisi ottaa tehtäväksi suunnitella vähän talliin tulevan pimiön pohjaa, Timo haluaa jo tietää pistorasioiden yms. sijoituspaikat ja määrät. No, ihan mukavahan sellaista on suunnitella :D

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Lauantain löpinöitä

Onpa kirkasta tuolla pihalla, tuntuu että pupillit palaa kun ikkunaräppänästä kurkistaa. Taidan lähteä pihalle vasta hämärän aikaan, ettei taju lähde.

Nuoriso, siis tytär kavereineen, lähti laskettelemaan. Lakiksella on tänään Metallin laskettelupäivä, joten ilmaista hupia tiedossa ja sehän meidän perheessä otetaan ilolla vastaan, on se hyvä että tällaisia järjestetään.

Eilen oli siivouspäivä joten tänään saa keskittyä muihin harrastuksiin, eli pyykinpesuun ja ehkä voisi leipoa jotain, mustikoita vielä löytyy ihan hyvin pakkasesta, joten voisi olla mustikkapiirakan vuoro.

Netflixistä voisi illan mittaan etsiä jotain katsottavaa, eilen katsoin loppuun Silta-sarjan, joka olikin enempi kuin koukuttava, suosittelen lämpimästi ihan kaikille! Mainiot näyttelijät ja laadukasta jälkeä muutenkin, tunnarikin tosi nappaava ja sarjan fiilikseen sopiva. En ole mistään ohjelmasta ollut pitkään aikaan näin innostunut! Eli joko tuli selväksi, se on tosi hyvä, katsokaa!
Sofia Helin, toinen Silta-sarjan päänäyttelijöistä,
 mainio roolisuoritus hieman omalaatuisena rikostutkijana.
Kuva: IMDb
Mietin pääni puhki, että missä olen tuon Sofia Helinin nähnyt ja selvisihän se tuolta IMDb-sivustolta, hän oli nimittäin Arn - Temppeliritari sarjan sankaritar. Ja tuo arpi nenän alla on tullut polkupyöräonnettomuudessa teatterikoulun aikana. 

Mutta nyt käytän hyväkseni tätä harvinaista tilannetta, että olen yksin kotona saan katsoa mitä itse haluan, eli laitan pyörimään sellaisen leffan kuin Susi. Siinä Peter Stormare on poromies, joka sekaantuu suden luvattomaan kaatoon. Tämähän on niin ajankohtaista just nyt täällä meillä päin...

(Tyypillistä toimintaa muuten meikäläisellä, että kun on kaunis ilma niin minä vedän kaihtimet kiinni ja alan katsomaan leffaa, kiitos ja anteeks...)

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Perjantaiyö metsän peikkona

Kaupunkireissulta kotiuduttuani piti päästä luontoon rauhoittumaan ja latautumaan tulevaan työviikkoon. Ajattelin lähteä liikkeelle vielä kun jotain näkee ja aika hyvin ajoitin, sillä päästessäni perille oli jo todella pimeää. Aurinko heitteli enää kovin hailakoita sävyjä taivaanrantaan ja jollei polku olisi ollut niin hyvin tallattu, niin varmasti olisin jo vähän reittiä haeskellut.

Melko pimeää...
Jos olisin tiennyt, että oli tulossa noinkin kylmä yö, niin olisin varmasti siirtänyt metsäkämpillä yöpymistä tuonnemmaksi, sillä en ole mikään extremetilanteiden havittelija ja VIHAAN kylmässä sinnittelyä.

No, tuossa vaiheessa en kylmästä vielä mitään tiennytkään, lähtiessä pakkasta oli ehkä n. -10 astetta, ja vähän kyllä ihmettelin aikaisin taivaalle syttyviä tähtiä ja tyyntä metsää, ja onneksi minulla oli repussa paksu villapaita, kaiken varalta.

Perille päästyäni sytytin ensimmäiseksi ensimmäisen pesällisen ja kävin sahaamassa varalta lisää polttopuuta. Vietin pitkän aikaa vain tuijotellen ja kuunnellen puiden palamista, kai se on jotenkin geeneissä, että sitä tulta pitää tuijotella?!

Tee höyryää.
Metsäkämpällä on huvitukset vähissä, patteriradio sieltä löytyy, mutta kuka sitä jaksaa kuunnella jos voi kuunnella hiljaisuuttakin?
Ilta kului teetä keitellen ja makkaraa paistellen, petivaatteet levittelin jo hyvissä ajoin, jotta ne vähän ennättäisivät lämmetä ennen yöpuulle menoa.

Jossain vaiheessa huomasin taivaalla revontulia, mutta ne olivat niin hailakoita, etten viitsinyt niitä varten alkaa kameraa virittelemään, sen sijaan kuvasin kämpässä pitkällä ajalla höyryävää teekuppia ja jossain vaiheessa kuvasin myös harvinaisen näyttävää tähtitaivasta ja harmittelin, etten muistanut sitten ottaa sitä kiikaria mukaan, pahus.
Siinä tähtitaivasta tuijotellessani huomasin, että onpa kylmä! Kämpässäkin lämpö kyllä nopsasti nousi aina kun puita poltteli, mutta aika pian lämpötila lähti takaisin laskuun. Menin vihdoin joskus puolilta öin petiin, mutta eipä se uni tullut, sillä kylmyys tunki patjasta ikävästi ja jouduin pukemaan kaiken mahdollisen päälleni.

Jossain vaiheessa olin nukahtanut kuunnellessani radiota ja kämpässäkin oli lämpö jo parinkympin tienoilla. Jatkoin unia, vaikka välillä havahduin milloin jäähtyvän uunin pamahteluun tai siihen kun oli liian hiljaista ja mielikuvitus lähti liikkeelle... Mitähän metsänpetoja siellä oikein liikuskelee kuun loisteessa hohtavilla hangilla? Susia ainakin mutta... Tuskin sentään ihmissusia?!

Kyllä, kuuhan se siellä!
Aamulla nousin vihdoin, kun aikani yritin vielä vähän nukkua, ei onnistunut, oli liian kylmä ja kuukin heitti kelmeää valoaan suoraan ikkunasta sisälle. Aloin siis virittelemään uudelleen valkeaa uuniin ja vilkaisin lämpömittaria, sisällä oli enää 5 astetta lämpimän puolella, ei siis ihme, ettei uni enää suostunut jatkumaan!
Eipä siinä auttanut muu kuin alkaa aamuteetä keittelemään viiden aikana aamulla. Ja sitten kun valkeni ja olisi jo voinut lähteä taapertamaan takaisin kotiin, olikin jo taas niin lämmintä ja mukavaa, etten olisi raaskinut :)

Kun sitten joskus klo 8 jälkeen kotiuduin kämpiltä, kuulin että yöllä oli ollut pakkasta ainakin -22 astetta, pakkanen paukkuikin mahtavasti paluumatkalla kun ensimmäiset kunnon auringonsäteet alkoivat lämmittää puiden kylkiä.

Suosittelen kaikille tällaista vetäytymistä aina silloin tällöin, yksinäisyys voi olla pelottavaa, jos ei ole siihen tottunut, mutta aivan varmasti sitä kannattaa kokeilla.

Öinen metsä on todella lumoava ja vielä intensiivisempi fiilis tulee aivan taivasalla, jos vain tarkenee... Ja osaa pitää mielikuvituksensa aisoissa.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Muistikapula

Piti vielä tulla esittelemään isännän muistikapula.
Muistikapulaan on merkittynä tallin julkisivun
 strategisia mittoja...
Ihmettelin kun hän tuossa kahvilla käydessään huuteli muistikapulan perään ja minä kysyin, että tarkoitatko muistiikkua tai jotain...

No, käyhän se noinkin.

Tulihan käytyä

Näin se lomaviikko sitten hurahti. Keskiviikkona humputeltiin lasten kanssa muutama tunti Helsingissä. Käytiin Tietonikkarilla, jossa köyhdyttiin kolmen auton pienoismallin verran ja Lautapelit.fi -liikkeestä ostettiin Catan, (vanhemmissa painoksissa nimi on pidempi: The Settlers of Catan), vielä kun ennätettäisiin pelaamaan...
Catan.
Kuva: Lautapelit.fi
Tietenkin käytiin myös muutamassa pikkuputiikissa, joista löytyi tyttärelle jotain pikkukivaa ja kummitytölle tuliaisiksi pieni pupulaukku.
Pupulaukku! Kuva: Accessorize
Keskiviikkona olikin ihan uskomaton sää! Romposteltiin kaupungilla vesitippuja väistellen ja jos olisin tiennyt, että näin keväistä ilmaa on tiedossa, niin varmaankin olisin laittanut päälleni jotain muuta. Hieman tuli lämmin pitkässä toppatakissa, huh. Kulttuuririennot jäivät tällä(kin) kertaa, ei kertakaikkiaan jaksanut enää museoihin ja Ateneumiin, mutta tänne pitää sitten viimeistään kesällä päästä, sillä noita taideaarteita ei varmaankaan pääse muulloin näkemään.

Syömässä käytiin vain nopeasti jossain mäkkärissä, paitsi poika kävi jossain eksoottisemmassa paikassa (ja hyvä niin, ei noista mäkkärin hamppareista oikein tule miksikään) ja pendoliino Seinäjoelle lähtikin jo 15.30. En muista milloin viimeksi olen matkustanut valoisan aikaan junalla? Perillä oltiin ihan ajoissa (huom! ei ollut pakkasta eikä lumisadetta...) ilman mitään teknisiä ongelmia heti klo 18 jälkeen, ja Timo olikin jo meitä vastassa. Kotona oltiin klo 19 paikkeilla ja aloin heti purkamaan pyykkisumaa.

Itselleni löysin reissusta vain yhden paitapuseron, mutta enpä minä paljoa mitään viitsinyt katsoakaan, jotenkin tuo shoppailu vaan ei ole mun juttuni.

Ja tämän kaupunkireissun jälkeen pitikin sitten ottaa vahinko takaisin ja mennä yksin metsään yöksi mökkäämään, mutta sitten siitä lisää tuonnempana... Pysykää linjoilla.