Hiihtolomalle lomps

Kovasti odotettu loma koittaa, niin koululaisille kuin minullekin, ainoastaan isäntä joutuu jatkaa normiarkea tavalliseen tapaan. Mitään suuria lomasuunnitelmia ei olla tehty, mutta tiistai-iltana lähdetään junalla kohti Tikkurilan asemaa, sillä keskiviikkona mulla on yks tulevaan opiskeluun liittyvä haastattelu. Kerron sitten tuonnempana siitä lisää, sillä tällä hetkellä en tiedä asiasta vielä juurikaan mitään.

Tässä kirvistelen kipeitä hartioita samalla kun yritän kirjoittaa, niin penteleen paha pistos lavassa, vaikka just eilen lilluttiin Kivitipun uima-altaassa ja tehtiin oikein perusteellinen vesijumppa. Mutta mistä tämä hartiasärky nyt iski ja muutenkin on ihmeen kremppa olo?! Toivottavasti ei mitään taudin enteitä, lapsi just soitti mummulasta ja valitteli kipeää kurkkua.

Ollaan kyllä tosi vähän sairastettu, ei siis mitään kunnon tauteja ole ollut koko talvena, mutta olishan se ihan tyypillistä tulla taas lomalla sairaaks...

Viherkasvit odottelee jo kohta multien vaihtoa, en ole vielä alkanut puuhaan, kun tuntuu, ettei ihan vielä ole sen aika, vai mitä olette mieltä? Vai onko tämä vain laiskan ihmisen ajatus, että ei ihan vielä jos vaikka sit ens viikolla...

Kohta se alkaa, multienvaihtorumba :)

Isäntä lähti raksalle lykkäämään lumia, viime yönä satoi ihan kohtalaisen kerroksen, ja pitäähän sitä traktoria päästä vähän käyttämään välillä ettei se ihan masennu sillä ypöyksin... No, eiköhän siellä raksallakin kohta taas ala jotain tapahtua, valuverkot sinne jo käytiin viime viikolla roiskaisemassa tontin laidalle ja laskelmia tehdään vesiputkista, että paljonko niitä tarvitaan yms.

Panu tsikaa tipusia, tällä kertaa telkkarista.

4. adventti

Kovin on synkkää tuolla pihalla, ei lumen hippustakaan ole enää maassa. Jotenkin sitä kumminkin tykkäis siitä valkeasta joulusta, mutta kyllä nyt on maailmankirjat niin sekaisin, että nähdäänköhän sellaista ihmettä enää koskaan? Jäätiköt sulavat ja meille tulee ikuinen syksy myrskytuulineen ja sateineen? Toivottavasti ei kumminkaan.

Joulu silti tulla jolkottaa, siivot on tehty (pesin hellankin takaa ja löysin kadoksissa olleen sormukseni) ja tänä aamuna leivoin jouluropellit, vielä pitää aatoksi väsätä rosolli ja perunasalaatti, mutta ne tehdään vasta huomenna, ennätän kyllä kun ei tarvi enää töihin mennä ennen joulua.

Kauppaankin pitäisi vielä vääntäytyä, mutta kattoo nyt milloin viitsii lähteä tuonne markettien panhuilumusiikista kärsimään. (Mistä ne löytää noita panhuilulevyjä, ne pitäis lailla kieltää, aivan kauheita, etenkin Halpa-Halli niitä harrastaa...)

Juu, Panulle on oma torttu leivottuna...

Lunta ja riisipuuroa

Tänä aamuna onnistuin polttamaan riisipuuron hellalle ja vieläkin leijailee täällä kyökissä kitkerä haju. Mutta eipä haittaa, puuro ei onneksi mennyt pilalle vaan oli oikeenkin hyvää mustikkasopan kanssa syötynä.
Ulkona sataa oikeen kunnolla lunta ja kun lämpötila on nollan huikeilla niin voisi kuvitella, että aika raskasta tuota on kohta kolalla lykkiä. Täytyy kohta käydä kokeilemassa, jotain ruumiillista pitääs kyllä päästä tekemään, monen istutun työpäivän jälkeen.

Raksalla on hommat rauhoittuneet, ulkovuoraukset on aikalailla valmiit, tämän kuvan ottamisen jälkeenkin on vielä töitä tehty, joten eipä sieltä isoja puutu.

Vuoraukset alkaa olla valmiit.

Kovin on leppoisa päivä tiedossa, lunta tulee niin, ettei huvita minnekään lähteä ja telkkarista parhaillaankin tulee hiihtoa ja sitä tietenkin pitää vähän seurata. Lapset on mummolassa ja kai me isännän kanssa täällä vaan aikaa kulutetaan eikä yritetäkään tehdä mitään järkevää. 

Hienoa, että on joskus tällaisiakin päiviä, että on vaan pakko olla aloillaan ja ladata akkuja.

Panu voimistelee.

Tiiliä katolla

Lasten lomaviikko on puolessa välissä ja mullakin oli tänään vapaapäivä. En oo saanut mitään järkevää aikaiseksi, ihan normikuvioita vaan, pyykinpesua yms. Vintillä kallasin pipoja ja hanskoja pitkän aikaa, kun siellä on kaikki niin sekaisin... Mutta kun ei millään ole energiaa, että viitsis siellä alkaa tavaroita järjestelemään.

Illalla pitäis lähteä hakemaan lomalaiset junalta ja ollaan taas koko perhe koossa, jee! Saa nähdä tuleeko lapset sairaaks, yleensä ne on aina lomalla jossain räkätaudissa ja täällä on sitä nyt tosi paljon liikkeellä. 

Kummityttö esittelee mummulassa
 tekemäänsä hilavitkutinta, mikähän
 tästä tytöstä oikein mahtaa isona tulla?!

Raksalla tehdään kiivaasti kattoa. Kuva on maanantaiaamulta, kun lämpötila oli pakkasen puolella ja tiilet kuurassa. Enää ei puutu paljoa, sillä tuo matala osuus on vain tekemättä.

Kuuraisia tiiliä...

Onneksi tosiaan tuo korkea osuus on nyt valmis, sillä se oli todella pelottavan näköistä touhua, kun isäntä siellä polvet tutisten tiiliä napoi menemään. Arvatkaa oliko mies väsynyt, kun viimein pimeän tullen raahautui kotiin?! Voi reppanaa :( Jonkin verran valjaat oli tuolla katonteossa apuna, mutta isäntä tuumi, että niistä oli aika pajon riesaakin, kun piuhat takertuvat tiilipinoihin joka välissä. Onneksi Jaakko oli noissa pahoissa paikoissa apuna pitelemässä naruista kiinni, suuri kiitos!

Ihmettelin äsken, että mikä paukahti pihalla. Kävin katsomassa porraspäässä ja siellähän oli meitin Panu-kissi joka oli juuri napannut hiirulaisen, oli mahtanut syksyä päin portaita sitä metsästäessään. No, hiirulainen pääsi karkuun, kun minä nappasin kissin kainaloon ja heitin sisälle! Ihan oikein tuolle julmurille... Se taisi sitä paitsi olla päästäinen, joten se olis kumminkin jäänyt syömättä.

Runko valmistuu

Laitetaas vielä kuva raksalta, eli tässä mennään nyt. Eilen nostettiin nuo kaksi kattotuolia paikoilleen, kun oli kiirus päästä katsomaan miltä se näyttää. Ja tältä se nyt sitten näyttää:

Runko alkaa valmistua, kaksi kattotuolia nostettiin eilen paikoilleen.
Nyt jo vähän voi hahmottaa sisätilojen kokoa, eiköhän me siihen mahduta?!

On luvannut ihan kohtalaista säätä ainakin muutamaksi päiväksi, joten työt edistyy nyt nopsasti. Ja niinhän ne olisi hyvä edistyäkin, sillä syksyhän tässä jo alkaa olla.

Hallapurolla oli kuulemma aamulla ammuttu karhu, ja oikeastaan ihan hyvä niin, sillä niitä alkaa olla jo kohta porstuassa asti...  Vielä on lupa yhdelle karhunkaadolle, varmasti se pian tapahtuu nyt kun koirat ovat päässeet jyvälle hommasta.

Hirviäkin on liikkeellä, ja hirvikärpäsiä. Taas alkaa se nyppiminen, jipii.

Ohtakari

Kolme cowboyta ja koissu :)

Eilen kävästiin Lohtajan Ohtakarilla, vietettiin iltaa kavereiden vuokraamalla mökillä, paistettiin makkaraa nuotiolla ja tehtiin kävelyretki lähistöllä sijaitsevaan kalastajakylään. Ja olipa hieno paikka! Retken kruunasi näkötorniin kiipeäminen, sieltä avautui mahtavat näkymät merelle ja auringonlaskuun. Pienessä baarissa käytiin kahvilla ja käveltiin autiolla hiekkarannalla, jota tuntui riittävän kilometritolkulla. Väkeä ei todellakaan ollut liikkeellä vaikka sää oli mitä parhain, joten ihan rauhassa saatiin tallustella.

Hiekkarannan tuntumassa oli pitkospuita ja niitä pitää tulla joskus oikein ajan kanssa kiertelemään ja tutkimaan minne ne oikein johtavat, kunhan vain muistaa pysyä pois puolustusvoimien alueelta, joka oli kyllä hyvin merkitty ettei sinne vahingossa eksy.

Kartta "saaresta", Ohtakarille ajetaan maasiltaa pitkin.
www.ohtakari.net

Vilma. Ihana Vilma!

Hukkuneiden kalastajain muistomerkillä,
nimet ja kuolinajat löytyvät kiven toiselta puolelta.

Pookin portaat olivat melko ahtaat,
kovin iso ihminen ei varmaankaan sovi
 menemään tuonne ylimmälle tasolle.

Näkymä pookista alas kalastajakylään.

Hiekkaranta jatkui aina vain...

Kuukin näyttäytyi.

Pienellä mökillä oli tunnelmaa, Vilma-koira piti vahtia.

Ilta päättyi mökin terassilla tapahtuvaan musisointiin ja kun kello kävi jo pikkutunteja, isäntäväki lähti saunomaan ja me isännän kanssa lähdettiin kotimatkalle.

Ja olipa hyvä että jaksettiin tehdä tämä pieni irtiotto, vaikka ensin tuntui, että vitsiikö/jaksaako/kannattaako lähteä ajelemaan, no kannatti, totisesti! Kiitos vaan isännille ja emännille kutsusta ja iloisesta illasta, joskus uusiksi?! Hmm, kohtahan on venetsialaisten aika... 

Sunnuntaina

Laitanpas tähän vielä kuvan eiliseltä, niin päästään ajantasalle.

Sisäpuolen täytöt tehty, anturan päälle taiteiltu
 metallituet terassia varten. Seuraavaksi asennetaan
patolevyt ja routaeristeet, sitten ulkopuolen täyttö.

Harmaana ja kylmänä valkeni tämä pyhäaamu, en tiedä viitsikö jo lähteä mustikkaan vai mitä tässä tekisi, pakastinkin pitäisi kyllä sulattaa ennenkuin sitä rupeaa mustikoilla täyttämään. Ja huomenna alkaa viimeinen työviikko ennen kahden viikon lomaa, ja sitten onkin jo virallisesti syksy, sillä koulut alkavat ja on sienikausi kiihkeimmillään.

Tässäkö se kesä oli?

Panu on rentona...

Karvainen hortonomi nro 2

Ei se meidän Panu sitten niin huono hortonomi ollutkaan, sillä nyt tuo kaktus, jonka sille ostin, kukkii tosi kauniisti! Pitäisköhän mun tuoda vähän enempikin sille kukkia, kun noin hyvin niitä hoitaa?

Panun kaktus kukkii.

Viikonloppu on taas hujahtanut, perjantaina pidin vapaapäivän ja auttelin vähän raksalla. Sahattiin uria vanereihin, jotka on nyt ruuvattu musacornerin lattian pohjaksi, eli sekin odottaa nyt seuraavaa eli uretaanilevykerrosta.

Lauantaina käytiin akkaporukalla kirpparilla Alavudella, syötiin ABC:n noutopöydästä ja huristeltiin vielä Tuuriin. Kirpparilta löysin aika monta leffaa, lähinnä scifiä, tytär osti vanhoja Suosikkeja joista yhdessä oli Elviksen vanha leffajuliste. Keskiseltä ostettiin lisää elokuvia, pesuaineita, musaa ja itselleni löysin keväisen oranssi/punaraitaisen työpuseron. Ruokapuolelta äiti osti varmaan koko ensi viikon ruuat, joten kyllä me taas säästettiin oikein kunnolla, kun käytiin ostoksilla Suomen suurimmassa kyläkaupassa :)

Tämä päivä onkin sitten mennyt täysin kansanterveydelle, paitsi että sain vihdoin korjattua isännän työhaalarit (HYVÄ MINÄ!) ja pullataikinan tein just ja taidankin nyt mennä pyörittelemään jotain pikkupullia. Onpahan jotain herkkua iltapalaksi tiedossa, vaikka poika tuossa kyllä vähän elätteli toiveita grillillä käymisestä... No, katotaan nyt, ilta on nuori. Kyllähän tuollainen kasvava mies evästä tarvii ja joskus pitää päästä herkuttelemaan grilliruualla.

Soilikissa on nuput! Muistaakseni tähän tulee sellaiset
 syvän fuksian väriset kukkaset, jänskää!

Että tällaista leppoista viikonloppua on meillä vietetty, oikein mukavaa tällainen normielämä, kun vain osaisi sitä aina tarpeeksi arvostaa.

Ja kesäkin tulla jolkottaa, hanget kutistuvat ja pelloilla on jo isoja pälviä joilla linnut kuopsuttelevat, ihmeen vähän noita muuttolintuja silti on näkynyt, joutsenia tietysti, mutta eipä paljon muuta. Mutta eiköhän ne töyhtöhyypät ja peipposet jo kohta tule?! Kuovista alkaakin sitten virallisesti minun kesäni :)

100 vuotias

Pyhänä oltiin juhlimassa äidin Oskari-setää, joka täytti 100 vuotta pääsiäisen aikoihin. Ajatelkaa, 100 vuotta! Miten paljon Suomi ja koko maailma on muuttunut tuona aikana, eihän sitä oikein osaa edes kuvitella, että minkälaista se arkinen elämä tuolloin vuosisadan alussa on ollut lapsena ja nuorena, kun syntymävuosi on 1913!
Mukava oli nähdä sukulaisia noinkin isolla skaalalla pitkästä aikaa, eihän siellä ihan kaikkia ollut, mutta aika paljon sellaista väkeä, jota ei ole nähnyt vuosikausiin. Monta tuntia istuttiin ja juteltiin, tällä taas jaksaa pitkään!
Taitaa muuten mennä jonkin aikaa, että pääsee seuraavan kerran 100 vuotisjuhlille...

Poika palasi perjantaina Berliinin reissulta, hyvin oli kaikki mennyt vaikka täällä murehdittiin kun ei matkalaisesta kuulunut mitään koko aikana. Tuliaisiakin oli laukun täydeltä, vaikka yritettiin vinkata, ettei tarvi sitten mitään tuoda, vieläkin tuota suklaata riittää. Kermalikööri tosin jo lipitettiin :)

Niin, sitähän minun piti kertoa, että meidän partiolippukunta lakkaa nyt sitten toimintansa, kun just tänä keväänä yhdistys täytti 10 vuotta. Eihän tässä näin pitänyt käydä, mutta jotenkin on päällimmäisenä tunteena SUURI helpotus. Aivan niinkuin joku kivireppu olisi pudotettu olalta ja voisi tehdä MITÄ VAAN!
Ei enää koskaan tilinpäätösasiakirjojen tekemistä eikä jäsenrekistereiden päivitystä, eikä raha-anomusten täyttöä eikä... Mutta toisaalta – ei koskaan enää innostavia palavereja, riehakkaita sudenpentukisoja, vaiherikkaita kesäleirejä jne.!

Olen tämän pvän sairaslomalla, pää on sekaisin kuin Haminan kaupunki, kurkku ja pää kipeenä, nenä vuotaa, niisk. Huomenna yritän raahautua töihin sillä on palaveripäivä ja ne on tosi kivoja kun näkee kaikkia työkavereita kerralla ja voidaan purkaa sydäntä ja innovoida kaikenlaista, mutta kattoo nyt nouseeko kuume vai ei.

En tiedä olenko jo aiemmin kertonut tämän, mutta meidän kissalla on vähä vaarallinen nukkumapaikka, se nimittäin tykkää nukkua pesukoneessa. Joskus kun menee pesuhuoneeseen, niin sieltä kuuluu vain sellainen kumea "kurrrr"... Ja siellähän se katti karvajalka on, pesukoneen teräksisessä rummussa uinumassa.

Panu rummussa.

Kerran säikähdettiin kunnolla, kun olin just laittanut koneen pyörimään ja isäntä alkoi ihmetellä, että missäs Panu? No minä heti pesukonetta sammuttamaan, joka oli jo käynyt kaikenmaailman esipesut läpi ja lämpötilakin yli 60 astetta, ja sanoin jo isännälle, etten kyllä uskalla tätä aukaista jos se kissa täältä löytyykin?! Ei se sitten onneksi siellä ollut, vaan nukkui tytön kammarissa sängyn alla ihan tyytyväisenä elämäänsä.

Onko teidän lemmikeillä vaarallisia tapoja? 

Raksallakin on edistytty, marttahuone on saanut lattian! Jännä miten se koko huone nyt vasta ihan kunnolla hahmottui ja kuinka isolta se näytti. Eniten kaipaan sieltä sitä hyllytilaa, jonne saa kaikki harrastekirjat, kansiot ja paperit siististi arkistoiduiksi. Ja järkevät säilytystilat kaikenmaailman kemikaaleille ja öljyväreille. Ja jossain välissä sinne pystytetään maalausteline, sellainen tukeva, joka jaksaa kannatella vähän isompaakin taulupohjaa. Ja sitten mä ruppeen taiteilijaks :) 

Ja sitten sinne pitää saada ISO työpöytä, sellainen jolla pystyy tekemään itse pinkopohjia ja leikkaamaan kangasta. Ja tietenkin nurkkaus jossa pystyy tekemään lasitöitä ilman, että saa pelätä lasinpalojen joutuvan vääriin paikkoihin...

Oikeen kivaa loppuviikkoa kaikille, kyllä se kesä tulee, pikkuhiljaa.

Totuuden torvelo

Käväisin jollakin blogilla ja ihastuin valtavasti, kun siellä oli otettu kuvia huushollista ihan ns. normisiivossa, jotenkin silmäni avautuivat ja tulin miettineeksi, että on tämä blogaaminenkin vähän tällaista pintakiitohommaa, jos niin haluaa. On niin helppo ottaa kuvia sellaisesta kantista, että kaikki näyttää kuin sisustuslehtien sivuilta ja samalla arjen jäljet katoavat ja blogista tulee persoonaton, joskin nätti katsella.

Siispä tein minäkin pyhän päätöksen, että nyt elämänmakua tännekin ja heti. Tässä nyt siis tulee totuuden torvelolta muutama kuva, joista sommittelun ja kuvakulman merkitys toivottavasti paljastuu.

Meilläkin on jo pääsisistä tehty!

Ja karu totuus, meillä mitään ole vielä asian hyväksi tehty,
vaan kaikki on ihan niinkuin joulun edeltä...
 Ei yksi pupu pääsiäistä tee...

No minähän olen mestarileipuri ja mustakkapiirakankin taioin tosta vaan, herkullista tuli pienellä vaivalla ja kaikki ovat onnellisia.

Siinä se on, vaivaton piirakka!

Ja tässä vähän laajempi kuvakulma.

...ja vielä vähän laajempi kuva.

Ja kuka siivoaa jäljet? Ja tiskaa likaiset taikinakulhot ja pyyhkii mikroaaltouunin rasvaroiskeista? Ei se leipominen ihan niin kivaa aina ole... Ja kyllä, meillä käytetään paljon Rainbow-tuotteita :)

Lopuksi vielä kevennys, kissan kanssa ollaan tehty aselepo ja tuossa se nyt pötköttää pyhäasennossaan.

Panun pyhäasento.

Sää näyttää otolliselta ulkoilulle, joten taidanpa minäkin kaivaa lumikengät esille ja lähden metsäretkelle, hyvää pyhän jatketta!

Karvainen hortonomi

Tänään oltiin lapsosten ja mummun kanssa kirpparilla Alavudella, kun isännältä tuli puhelu: "-Et ikinä arvaa mitä täällä kotona on tapahtunut?!" No minähän heti ajattelin, että jotain kauheaa, että tulipalo tai vesiputki haljennut tai auto taas rikki tai isännällä käsi poikki tai... "-No ei mitään vaarallista, kissi vaan on ruvennut hortonimiksi..."

Kivasti on siinä aaloen purkki
 levällään ja juurakkokin kaivettu ylös.

Eli Panu-kissillä oli aika tullut pitkäksi ja se oli ajankulukseen keksinyt alkaa harrastamaan multien vaihtoa, pari kukkapurkkia oli möyritty pitkin pöytiä ja vähän lattiallekin, mutta onneksi varmaan mitään peruuttamatonta vahinkoa ei katti ollut saanut aikaiseksi.

Aaloen jouduin tosin purkittamaan ihan uusiksi ja vähän on juuria revitty, saa nähdä tuleeko siitä enää eläjää.

Syntipukki.

Ajattelin sitten auttaa pikkuystävää uuden hienon harrastuksen alkuun ja ostin innostuksen virittämiseksi kissille ihan oman kukkasen:

Tämän kimppuun ei niin vain hyökätäkään! Ähäs!

Pyhänä tuli sitten käytyä metsässä, sää oli mitä mainioin joten otin kamerankin mukaan.

Oravan eväs oli jäänyt juurakon päälle.

Siitä meni kärppä!

Kuka arvaa mistä nämä rääpeet
 ovat kuuseen tulleet?

Jälkiä oli monenlaisia hangella ja jotenkin sellaista kevään tuntua, vaikka lunta on paikoittain tosi paljon ja pakkastakin rapsakat kymmenen astetta. Ja metsäaukealla kävi yllättäen niin kova tuuli, että villahuivi piti kaivaa taskusta, onneksi olin sen tajunnut ottaa mukaan.

Thuulee....

Ressu oli tietenkin taas mukana, se lähtee metsään aina yhtä innoissaan ja pitää aika hyvää vauhtia tutkiessaan kaikki mahdolliset jäljet ja merkkaa joka näreen, mistä sitä merkkausvärkkiä oikein riittää? 

Ressu, aina yhtä innokas metsäkaveri!

Olisin ollut tuntikausia reissussa, mutta tällä kertaa piti päästä katsomaan kummityttöä, joka on vaan niin suloinen ja kasvaa nyt niin nopsasti, ettei haluaisi hukata hetkeäkään hänen prinsessuutensa seurasta.

Rinsessa.

Nyt tuvassa odottaa iltakahvit ja voisi ottaa tehtäväksi suunnitella vähän talliin tulevan pimiön pohjaa, Timo haluaa jo tietää pistorasioiden yms. sijoituspaikat ja määrät. No, ihan mukavahan sellaista on suunnitella :D