Tiiliä katolla

Lasten lomaviikko on puolessa välissä ja mullakin oli tänään vapaapäivä. En oo saanut mitään järkevää aikaiseksi, ihan normikuvioita vaan, pyykinpesua yms. Vintillä kallasin pipoja ja hanskoja pitkän aikaa, kun siellä on kaikki niin sekaisin... Mutta kun ei millään ole energiaa, että viitsis siellä alkaa tavaroita järjestelemään.

Illalla pitäis lähteä hakemaan lomalaiset junalta ja ollaan taas koko perhe koossa, jee! Saa nähdä tuleeko lapset sairaaks, yleensä ne on aina lomalla jossain räkätaudissa ja täällä on sitä nyt tosi paljon liikkeellä. 

Kummityttö esittelee mummulassa
 tekemäänsä hilavitkutinta, mikähän
 tästä tytöstä oikein mahtaa isona tulla?!

Raksalla tehdään kiivaasti kattoa. Kuva on maanantaiaamulta, kun lämpötila oli pakkasen puolella ja tiilet kuurassa. Enää ei puutu paljoa, sillä tuo matala osuus on vain tekemättä.

Kuuraisia tiiliä...

Onneksi tosiaan tuo korkea osuus on nyt valmis, sillä se oli todella pelottavan näköistä touhua, kun isäntä siellä polvet tutisten tiiliä napoi menemään. Arvatkaa oliko mies väsynyt, kun viimein pimeän tullen raahautui kotiin?! Voi reppanaa :( Jonkin verran valjaat oli tuolla katonteossa apuna, mutta isäntä tuumi, että niistä oli aika pajon riesaakin, kun piuhat takertuvat tiilipinoihin joka välissä. Onneksi Jaakko oli noissa pahoissa paikoissa apuna pitelemässä naruista kiinni, suuri kiitos!

Ihmettelin äsken, että mikä paukahti pihalla. Kävin katsomassa porraspäässä ja siellähän oli meitin Panu-kissi joka oli juuri napannut hiirulaisen, oli mahtanut syksyä päin portaita sitä metsästäessään. No, hiirulainen pääsi karkuun, kun minä nappasin kissin kainaloon ja heitin sisälle! Ihan oikein tuolle julmurille... Se taisi sitä paitsi olla päästäinen, joten se olis kumminkin jäänyt syömättä.