Lomailua

Ikkunanäkymä nro 1...

Pieni maisemanvaihdos tekee terää lomaillessa, tämä blogikirjoitus lähtee eetteriin Kartanonkoskelta, jossa ollaan pojan kanssa lomailemassa ainakin ylihuomiseen saakka, jolloin juna vie meidät takaisin Pohjanmaalle.

Illalla käydään lentoasemalla noutamassa Pariisinmatkalaiset, jännä kuulla miten matka meni ja mitä kaikkea siellä Ranskan maalla on nähty ja koettu! Puhelinviestittelyn perusteella ainakin voin päätellä, että KAIKKI nähtävyydet on kierretty: Eiffel-torni, Notre Dame, Louvre, Sacre Coeur... Vähän käy kateeksi, etenkin tuo Louvre-osuus. Meidän likalla on maailman mukavin kummitäti, kun viitsi tällaisen yllätyksen järjestää!

Onpa outoa kirjoittaa tätä blogia muualla kuin kotona, ihan niinkuin ei keksisi mitään kerrottavaa, outoa! Yleensä runosuoli suoltaa asioita ihan tuosta vain, hmm.

Liian nopeasti tämä viikko vain menee, eihän tässä mitään järkevää ennätä tekemään ja työsähköpostia tulee silmäiltyä, että tietää mitä on meneillään, höh. No lomallahan onkin tärkeintä se, ettei tarvitse mennä töihin :D

...ja ikkunanäkymä nro 2.

Tämä Kartankoski on kyllä aika passeli paikka, talotkin niin kivan värisiä!
Lunta on taas täällä enempi kuin kotona, aidat ja istutukset kärsivät pahasti lumimassojen takia. Tämän talon portitkin ovat vääntyneet nurinniskoin ja parkkipaikat kutistuneet entisestään kun joka paikkaan on työnnetty lunta pois kulkuväyliltä. Katoilla näkyy olevan myös paljon lunta, toivottavasti kukaan ei menetä niiden takia henkeään...

Mutta nyt alkaa hiihtoa telkkarista, pitääpä mennä jänskättämään.

Ai niin TERVETULOA kaikille uusille lukijoilleni, tosi kannustavaa kun lukijamäärä kasvaa :)
Kommentoidakin saa, mielellään!

Tunnustus

Tuhannet kiitokset Emilie tästä tunnustuksesta!

Laitan tätä eteenpäin, jahka ennätän... Meinaa vähän pitää kiirettä täällä "oikeassa maailmassa" niin, ettei ole tänne blogille päässyt mitään kirjoittelemaan.

Hiihtoloma alkoi, jihuu! Aloitin loman tänään reippaasti vaihtamalle kukille multia ja huomasin, että olen onnistunut hukuttamaan jälleen yhden vihreän ystäväni, eli palmuvehkan mukulat olivat pahasti märäntyneitä, vaikka nuo lehdet näyttävät vielä kohtalaisen hyviltä. Pelastin muutaman vähemmän kärsineen mukulan ja laitoin ne uuteen multaan, katsotaan nyt kuinka niiden käy...

Sivusilmällä katselen tässä mäkihyppyä, eihän tuolta Val di Fiemmestä mitään valtavaa suomalaismenestystä ole tiedossa, mutta jotenkin on kotoista kun kuuluu selostus taustalta. Meillä kotona aina on seurattu kaikki mahdolliset yleisurheilu ja hiihtokisat, se on jotenkin jäänyt geeneihin vissiin?!

Ja jos joku vielä mainitsee sanan hevosenliha, niin en vastaa seurauksista. Mietityttää, että kuinkahan paljon taas menee ihan turhan takia hyvää ruokaa haaskiin, pelkän virhemerkinnän vuoksi, herrantähe! Onhan se tietenkin totta, että tarkkoja nuo merkinnät pitää olla, kun on kaikkia allergiajuttuja yms., mutta jotain järkeä nyt huutaa tämäkin asia.

Illalla on tiedossa matkalaukun pakkaamista, tytär lähtee Pariisiin huomenna ja tietenkin viimeiset matkalle otettavat vaatekappaleet ovat vielä kuivamassa pesuhuoneen patterilla, tyypillistä viime hetken kohellusta. Onneksi kaikki TÄRKEÄT asiat, kuten passit ja matkavakuutukset on hoidettu, ja videokamerakin on jo ladattu. Nyt kun vain pysyin tuo meillä töissäkin riehunut norovirus kaukana, ettei mene koko matka pilalle.

Nyt pitäisi alkaa penkomaan viime vuoden aikana otettuja luontokuvia näyttelyä varten, kolme pitäisi valita ja lähettää gurulle eli Benjam Pöntiselle, joka sitten kokoaa kaikki yhteen. Laitan sitten linkin tännekin, että pääsette kuvia selailemaan. Harmittaa vaan, kun viime kesänä tuli niin vähän kuvattua (kun satoi aina!), ettei sieltä mitään aarteita taida löytyä, toissa vuodelta olisi paljon enempi ötökkäkuvia ja varmaan maisemiakin.

Evijärvellä olisi tänään taivastelijoiden kuutamokävely, sinne pitää päästä jos vain ennättää, ei haittaa vaikkei kuuta näkyisikään, makkaroiden paistaminen ja reippailu riittää vallan mainiosti tällaiselle konttorirotalle.

Laitetaas loppuun skonssikuva, näitä tuli tehtyä tässä joku aika sitten, olihan ne ihan syötäviä.

Skonsseja, nuo rusinalta näyttävät
 ovat kuivattuja karpaloita.

Raksakuulumisia ja viherelämyksiä

Siellä se nuppu on tulossa, ihan keskellä kuvaa.

Jotain kevättä mahtaa jo olla ilmassa, sillä viirivehkani alkaa kukkimaan ensimmäistä kertaa! Sain tämän kukan äidiltä silloin kun hän n. vuosi sitten jakoi omaansa. Äidin yksilö on ainakin ollut tosi ahkera kukkija, vaikka hän oli viimeksi jo siihen vähän kyllästynyt. On kuulemma niin haljun ja kiillottoman näköinen, vaikken minä siinä mitään vikaa nää...

Kissa muuten söi traakkipuuni! Just kun jollekin kehuin meidän kissiä, ettei ole mitään koskaan rikkonut, vaikka joskus vähän tekeekin kiusaa. Varmaankin se protestoi sitä, etten päästänyt sitä pihalle ja päätti kostaa... Tai sitten vaan silläkin on jo kesää ikävä? Tai vitamiininpuutos?

Ollaan pidetty muuten kissaa koko valosan ajan päivästä sisällä, ettei se mene tirpusia vaanimaan tuohon lintulaudalle, kaksi punatulkkupaistia se jo ennätti napata, ennenkuin laitoin sen arestiin.

Ja kyllä meidän raksallakin tapahtuu, vaikken siitä muista joka kerta kirjoittaa...

Laudoituksia on tehty...

Eli lähinnä siellä on häärätty noitten laudoitusten kanssa ja ylöspäin ruuvaaminen on saanut isännänkin melko rätyiseksi, onneksi naapurin Markku oli kovasti avussa. Eristys puuttuu siis vielä osasta ulkoseiniä, (niinkuin kuvan  oikeasta laidasta näkyy), samoin puhallusvillat tuolta kerrosten metallipalkkien välistä.

... ja vähän sähköjäkin vedelty.

Ja nyt pähkäillään sähköjen parissa, jotain johtoa on jo vedelty, mutta paljon on vielä tekemistä, ja tässäkin pitää paikkansa vanha sanonta: hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Nyt onkin raksailussa ollut pientä taukoa, sillä auto kaipaa kovasti korjaamista. Vaihteeksi.

Heti kiinni haasteeseen!

Oitis tartun haasteeseen, sillä olen erittäin haasteorientoitunut ihminen ja yltiösuorittaja. 

Säännöt ovat seuraavat:

Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista

Ensimmäiseksi on siis kerrottava 11 asiaa itsestään, eli minusta.

1. Perheeni on minulle tärkeä ja samoin kaikki sukulaiset, sillä niitä minulla ei ole yhtään liikaa. Myös mieheni suku on vähintään yhtä rakas.
2. Pidän viherkasveista ja ostan niitä tilaan nähden aivan liikaa.
3. En pysty olemaan itselleni paha.
4. Tykkään katsoa telkkarista snookkeria.
5. Olen säheltäjä, siksi ympärilläni pitää olla suht. siistiä, muuten aivoni eivät pysty toimimaan sitä vähääkään mitä ne nyt yleensä toimivat.
6. Osasin nuorena säätää auton sytytyksen. En osaisi enää, eikä onneksi tarvikaan.
7. Haaveilen omasta pimiöstä, jossa voisin tehdä valokuvia.
8. Lempiharrastukseni on metsässä samoilu, kämmeköiden etsiminen ja kuvaaminen.
9. Ulkoiselta olemukseltani olen mitätön ja harmaa.
10. Haluaisin olla paljon räväkämpi kuin olen.
11. En osaa nalkuttaa.

Siinäpä haasteen ensimmäinen osio, sitten hapeneesti kiinni seuraavaan, eli vastataan näihin Annukan heittämiin kysymyksiin ja yritän myös perustella:

1. Musta vai valkoinen? 

Ja heti vaikea... Valkoinen. Sillä luonteeltani yritän olla positiivinen ja musta on liian synkkä, vaikka tähtitaivas kiinostaakin.
2. Kevät vai syksy?

Syksy, sillä kevät tulee joka kerta yhtä yllättäen ja sitä odottaa aivan liikaa. Syksy tulee kuin tilaamatta ja ilahduttaa aina yhtä paljon pimenevine iltoineen ja hienoine väreineen.
3. Ruusu vai valkovuokko?

Valkovuokko, ehdottomasti. Ruusu on minulle ollut aina "liian hieno" ja tuoksuu imelälle.
4. Etelä vai pohjoinen?

Pohjoinen, Lappi houkuttelee kummasti, vaikken siellä ole käynytkään vuoskymmeniin! Asuin lukuvuoden Kuusamossa ja vaikkei se vielä Lappia olekaan, niin kaipaan niitä jylhiä maisemia. Sodankylässä asuu sukulaisia ja sinne voisi lähteä pitkästä aikaa kyläilemään.
5. Lintu vai kala?

Lintu. Kala kelpaa kyllä ruokapöytään, sitä on nytkin uunissa :) Mutta lintuja bongailen mielelläni ja kannan niille ruokaa näin talvisin kymmeniä kiloja.
6. Valkoinen lumi vai valkoinen hiekka?

Valkoinen lumi, en ole koskaan harrastanut erityisemmin hiekkarantoja ja uiminen on liian märkää...
7. Yö vai päivä?

Päivä. Ennen olin yöihminen, mutta nykyään silmät painuvat kiinni jo iltakymmeneltä.
8. Kuuma vai kylmä?

Kylmä. Fysiikkani ei kestä kuumia kesäpäiviä ja sulan auringossa, tosin en nauti viikkokausia kestävistä paukkupakkasistakaan... 
9. Blogi vai facebook?

Blogi. Facebook on nynnyjen hommaa.
10. Kulta vai hopea?

Hopea. En tiedä miksi.  

Siinäpä se, ja tässä tulee uudet kysymykset:

1. Mikä oli lempilelusi lapsena?
2. Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
3. Uusi vai vanha?
4. Mikä on rumin sana, minkä tiedät?
5. Kulkuvälineesi?
6. Ruoka jonka haluaisit osata valmistaa?
7. Minkä taidon osaat?
8. Mikä on kummallisin tilanne, johon olet joutunut?
9. Nainen, jota arvostat?
10. Mies, jota arvostat?
11. Lempiaineesi koulussa?

Ja nämä kysymykset lähtee seuraaville, itselleni täysin entuudestaan tuntemattomille blogaajille, siis jännitystä hieman peliin :)

Käsityöläisen kotona -blogi
Kädet mullassa ja peukalo keskellä kämmentä -blogi
Hurahtanut -blogi

Pellonperän emäntä -blogi
Silmukat ristissä -blogi