Pääsiäisen odotusta

Tämä viikko on kulunut hujauksessa, tietenkin kun lomalla ollaan! Onneksi saan pitää vielä ensi viikonkin lomaa, muuten tämä hupa olisikin aivan liian pian ohi.
Jonkin verran olen tässä lueskellut blogeja ja tuntuu että kaikilla muilla on jo pääsiäistouhut hyvällä alulla tai tipukoristuksia myöten jo tehtynäkin, mutta meikäläisellä ei vielä mitään! Eipä silti, että yleensäkään kauheasti pääsiäistä valmistelisinkaan, mutta vois sitä edes leipoa tai jotain...
Eilinen kului ostoksilla, käytiin äitin ja isän kanssa kirpparilla ja Keskisellä, ja syömässä tietysti käytiin, sehän näissä ostosreissuissa onkin se pääasia. En kyllä paljoa mitään tällä reissulla ostanutkaan, jotenkin alkoi ihan kuvottaa taas tämä juhlapyhien kaupallisuus, joka kauppa pursuaa tipuja ja kaikenmaailman höyheniä ja munia, unohtamatta tietenkään luudalla lentäviä noitia. En kiusallakaan ostanut mitään pääsiäishömpötystä.

Pari viherkasvia silti taas kotiin kannoin, mimosan ja piakkoin punaiset kukkansa aukaisevan kaktuksen (pääsiäiskaktus?). Tuollainen mimosa eli tuntokasvi on meillä ollut ennenkin, mutta on aika lyhytikäinen ja vähän hankalahoitoinen kaveri kun se kasvaa pian sellaiseksi roittanaksi, mutta jotenkin se on niin hauska ja lapset (ja vähän vanhemmatkin lapset...) tykkää sitä kiusata.

Mimosa.

Niin, olenhan mä eilen leiponutkin, mutta ne pullat laitettiin kuopuksen koulumyyjäisiin, joten taas pitäisi asiasta innostua, plääh... No kattoo nyt, jos vaikka tässä päivän mittaan viittis ruveta vääntämään jotain piirakkaa. En kylläkään koe olevani mikään jauhopeukalo, joten masentaa jo ajatuskin sellaisesta tinttapiirakasta joka on reunoilta palanut ja keskeltä taikinainen... Onneks nuo illalliset pullat onnistui yli odotusten. Yleensäkin pullan leipominen meikäläisellä onnistuu paremmin kuin nuo kuivakakut ja piirakat, mikähän niissä kans vastustaa?! Jos laittais huonon hellan piikkiin... No sehän se onkin!

Tip tip...

Tip tip sanoo räystäät ja kesä tulla jolkottaa, juuri nyt on viitisen astetta plussan puolella ja auringon peittää paksu pilvikerros, mutta hyvältä näyttää kevään jatkumisen kannalta. Lunta on kyllä vielä reippaasti joka paikassa joskin järven jää on kuulemma yllättävän ohutta. Itse veikkasin jäiden lähtevän jo 23.4. perinteisessä jäidenlähtöarvonnassa, voi olla että jos sattuu kovat tuulet niin lähtee kyllä jo aiemmin.

Vapaapäivää vietän tässä samalla synttärikakkua vääntäen esikoiselle (täyttää 17 v.), ollaan tässä kyllä synttäreitä juhlittu jo viikonloppunakin, mutta kyllähän hyvää kannattaa juhlia vaikka vähän pidempäänkin ;) Siivotakin pitäisi ja pyykkiä pestä, sitä on taas päässyt kertymään ihan liikaa. Pikkuhiljaa voisi pestä noita toppavaatteitakin kesäsäilöön kunhan saisi jotain tuonne pihalle kuivamaan, vielä on liian paksu hanki pyykkitelineen ympärillä.

Siellä ne on nyt muovit ja laudat koko katon alalla.

Isäntä on huhkinut raksalla, viimeksi on välikattoon asenneltu lamppuja ja laiteltu raksatraktoria kondikseen. Ai niin, meillä on siis traktori, se ostettiin Ruotsista n. kk sitten. Vanha Valmet 502, isäntä ajatteli, että pitäähän vanhuksen päästä Pelle Svenssonilta takaisin kotimaisemiin, isänmaallinen teko siis. Saa pappakin nyt viedä oman Valmettinsa takaisin kotiin pitkäksi venähtäneen lainan jälkeen.

Raksatraktori eli "Veli-Matti", eikö olekin hieno ;)

Kulttuuriakin olisi tiedossa viikonloppuna, Jo Stance alias Johanna Försti olisi yhteineen Rytmikorjaamolla ensi lauantaina ja sinne on kyllä päästävä, soul mama...

Viime perjantainakin leikittiin töissä kylttyrellia ja käytiin Kokkolan kaupunginteatterissa katsomassa Tsehovin Lokki-näytelmä nykyaikaistettuna versiona, tykkäsin kovasti!

Laitetaas loppuun vielä pikkukevennys, eli tuollaisiakin työkaluja on nykyään saatavana...

The friday afternoon hammer.

Vielä ollaan hengissä!

Juuh, vähän ollut pitempi bloggaustauko tässä... On ollut jotenkin NIIN raskas talvi ettei ole jaksanut edes blogia päivittää, eikä tässä nyt ole kyllä paljoa ollut kerrottavaakaan.

Mutta nyt se kevät tulee ryminällä ja raksallakin taas tapahtuu! Nyt on menossa tallin välikaton duunaaminen ja tästä kuvan kertomasta tilanteesta on edetty jo puoleen väliin saakka. Joten ei täällä laiskotella, eihän nyt toki! Timolla on ollut tien toiselle puolelle rakentava isäntä avussa, joten valmista on tullut nopeasti. On kyllä mainiota tällainen naapuriapu, on paljon asioita mitä vaan ei kertakaikkiaan pysty yksin tekemään ja naisihmisen apu (siis tässä huushollissa) on aika mitätöntä. Tässä vaiheessa  meikäläisen vastuulle jää lähinnä ruoanlaitto/vaatehuolto ja hyvä niin.
Ja varmaan kun ilmat vielä vähän lämpiävät niin pappakin raksalle ilmestyy :)

Muovia ja listoja välikattoon. Rouvan Marttahuone
 tulee tuonne päätyyn, eli saan eteläikkunan
 jossa voin kasvattaa vaikka yrttejä.

Kovasti jo pitäisi päästä kameran kanssa luontoon heilumaan, toistaiseksi olen tyytynyt vain ikkunan takaa bongailemaan lintuja yhdessä kissin kanssa. Mutta jahka tästä vielä kevät etenee niin varmasti yllätän itseni taas ojista ja rämeiköistä pylläilemästä. Se on kyllä tervetullutta terapiaa tähän stressintäyteiseen elämään!

Peltopyyt tykkäävät käydä syömässä
meitin pihassa.

Olen toki nytkin käynyt lumikenkäilemässä kameran kanssa, mutta jotenkin tämä luminen vuodenaika on nyt NIIN nähty, ei jaksa hangen kimallukset enää kiehtoa... Revontuliakin olen vähän päässyt kuvaamaan, mutta se on kyllä niin hankala taiteenlaji, että vaatii vielä ankarasti harjoittelua.

Talvilomakin on vielä pitämättä, se piti alkaa maanantaina, mutta liukkaat kelit tekivät työkaverille tepposet ja hän on nyt piiiitkällä saikulla ja mun lomani siis on joskus hamassa tulevaisuudessa. No, kyllä se sieltä vielä joskus tulee kun vaan jaksaa odottaa. Kun vaan en itse joutuisi saikulle tämän olkapääni kanssa, meinaa olla aika kipee välillä kun joutuu olla koneella päivät pääksytysten. Siinäkin muuten yksi syy siihen ettei blogi ole päivittynyt pitkän aikaan, kun joutuu sitä oikeen ajatuksella välillä lepuuttaa.

Harmittaa kyllä tosissaan, kun tuo työkin on mennyt tuollaiseksi sähläämiseksi. Ennen oli aikaa oikein suunnitella asioita edeltä käsin ja pystyi ideoimaan kaikenlaista, mutta nyt vaan rämmitään päivästä toiseen eikä mitään saa tehtyä kunnolla, ja sekös rassaa ja käy hermojen päälle! Oon aina pitänyt itseäni tarkan työn tekijänä ja nauttinut siitä, että kaikki on asemakaavassa, mutta nyt on jo pitkän aikaa tuntunut siltä ettei millään ole enää mitään väliä kunhan just nippa nappa ennätän kaiken vaadittavan tekemään. Tosi turhauttavaa. Työnteosta on kadonnut kaikki hauskuus...

Mutta onneksi on muutakin elämää! Juuri nyt ilahduttaa valon lisääntyminen, yrittien kasvattaminen, multien vaihto ja kasvikatalogien selailu, miten se voikin olla keväästä toiseen yhtä jännää?

Uusia viherkasvejakin taas ostelin kun käväistiin lasten hiihtoloman kunniaksi Keskisellä, tuon edellisen bloggauksen kirjovehkan (kyllä se siis vehka oli vaikken just tuollaista ollut ennen nähnyt) lisäksi meiltä löytyy nyt peikonlehti, suukkosuu, traakkipuu, pullojukka ja yksi vielä erilainen kirjovehka. Ja äidiltä saan vielä viirivehkan ja aaloen, jotka häneltä kuulemma joutavat. Ja onhan mulla noita entisiäkin huonekasveja vielä hengissä, anopinhammas, palmuvehka (jonka kyllä leikkasin ihan alas kun oli niin surkean näköinen), muratti, pikkuinen kaktus ja nukkatyräkki, joka just parhaillaan kukkii, eli piakkoin saan siitä uusia alkuja.